Kirjoitin tämän tekstin joulukuussa, mutta se jäi julkaisematta, koska ajattelin jatkaa vielä pidemmin Tepon tilanteesta. Julkaisen tämän nyt kuitenkin ihan tällaisenaan ja avaan mahdollisimman pian erillisessä tekstissä tilannettamme juuri nyt.
Tämän tekstin aikaan vauva oli siis kahden kuukauden ikäinen ja elettiin joulukuun puoltaväliä:
Rakas vauvamme syntyi tiistai-iltapäivänä 15.10. Synnytyksen avaava vaihe oli pitkä - muutaman vuorokauden - mutta sairaalassa asiat etenivät onneksi suht nopeasti ja 13 tuntia TYKSiin saapumisesta sain pukerrettua pienen tyttömme maailmaan. Hän oli ja on kaikin tavoin täydellinen ja olemme päässeet alusta asti harjoittelemaan elämää ilman mitään ylimääräisiä huolia tai ongelmia.
Palasimme sairaalasta kotiin jo saman viikon torstaina eli kahden sairaalapäivän jälkeen, ja mies halusi hakea Vilun heti kotiin. Kiitos vielä Sonialle hyvin ajoitetusta hoidosta - ei mennyt kuin noin 10 tuntia siitä, että Sonia haki maanantai-iltana Vilun siihen, että hoipertelin kivuissani autoon ja lähdimme elämäni jännittävimmälle ajomatkalle kohti TYKSiä. Vilu ehti olla hoidossa siis vain kolme vuorokautta ja palatessaan kotiin se totesi, että olisi hyvin voinut jäädä pidemmäksikin aikaan :D Vilun ensireaktio vauvaan oli puhdas säikähdys ja inhotus - se ei halunnut olla lähelläkään vauvaa ja ilmoitti selvästi, että tilanne on hänelle epämiellyttävä. Koira sai kaiken tilan ja rauhan mitä halusi, ja kesti noin viikon, että Vilu oli kotona niin rento, että saattoi nukkuakin minun vieressäni samalla kun vauva huusi sylissäni.
Ensikohtaamisesta on nyt tultu kahdessa kuukaudessa siihen, että Vilu ilahtuu vauvan herätessä ja muutenkin käy välillä sitä nuuhkuttelemassa ja lipaisemassa. Se ei kuitenkaan kerää itselleen vauvasta kierroksia tai muuten millään tavalla toimi negatiivisella tavalla vauvan läheisyydessä, vaan on ollut oikeastaan kaikin tavoin täydellinen. Ainoat hetket, joina on oltava tarkkana, ovat ne, kun Vilu vaatii vauvaa pitelevältä henkilöltä rapsutuksia ja meinaa läpsiä vauvaa tassullaan naamaan. Koiran tarkoitus on vain läpsyllä ilmoittaa aikuiselle, että nyt täytyisi huomioida häntä, mutta tassu voi tällöin helposti osua pahaa-aavistamattomaan vauvaan. Vielä on onneksi säästytty naarmuilta ja pahalta mieleltä :D
Ulkona Vilu on oppinut kulkemaan vaunujen kanssa aivan huippuhienosti. Alkuun hihnan kanssa lenkkeily oli hieman haastavaa, sillä Vilu seilasi vaunujen edessä ja minulta meinasi mennä hermo hihnan siirtelyyn kädestä toiseen. Päätin sitten vain olla tiukkana sen suhteen, että kerralla pysytään vain vaunujen toisella puolella, ja jotenkin palkkaamalla ja linjan pitämisellä olemme päätyneet siihen, että Vilu hölköttelee vaunujen vieressä hihna löysänä. Koira ei ole ikinä kulkenut näin hienosti hihnassa, eikä kulje nytkään, jos olemme liikkeessä ilman vaunuja. Jotenkin olen onnistunut ehdollistamaan Vilun siihen, että vaunulenkeillä ei lähdetä hötkyilemään :D
Vapaana ollessaan Viluun voi luottaa 99-prosenttisesti. Se on jättänyt peurat, jänikset, oravat, muut koirat ja kaikin tavoin liikkuvat ihmiset rauhaan joko omasta aloitteestaan tai viimeistään kun olen rauhallisesti kehottanut niin tekemään. Tuntuu siltä, että juuri tämän hetken vuoksi olen käyttänyt niin paljon aikaa ja hermoja Vilun kouluttamiseen viimeisten kolmen vuoden aikana. Nyt se kaikki palkitaan, kun voin lenkkeillä niin rennosti niin rennon ja ihanan koiran kanssa. Normaalien käskyjen - luoksetulon, odottamisen, sivulletulon, maahanmenon ynnä muun mitä vapaana ollessa tarvitaan - lisäksi olen nyt opettanut Vilulle vaunujen eri puolille tulemiset ja painottanut pelkkien käsimerkkien ymmärtämistä. Vaikka vauva nukkuu vaunuissa hienosti, välillä minun on pelattava Vilun kanssa käsimerkeillä huutelun sijaan, jotta uni ei unisyklin herkässä vaiheessa häiriinny.
Sanoisin kaiken kaikkiaan, että Vilun ja vauvan sovittaminen yhteen on sujunut paremmin kuin olisin ikinä voinut toivoa.
Tepon tilanne taas on se, että se lähti vanhempieni luokse hoitoon muutama viikko ennen synnytystä ja on yhä sillä tiellään, oikein onnellisena ja tyytyväisenä kotikoiran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti