Ja niin vain Sonia hoiti homman kotiin ja voitti Stellan kanssa minien yksilökarsinnan! Viime vuonna he tulivat toiseksi, joten eihän siinä sitten ollutkaan muita vaihtoehtoja kuin voitto, jos halusi parantaa :D Siis aivan jäätävä suoritus! Voiko Suomessa saavuttaa mitään suurempaa kansallisella tasolla kuin voittaa karsinnat?
Näin suhteellisen läheltä Soniaa ja Stellaa jo kuutisen vuotta seuranneena arvostan saavutusta erityisesti sen työn vuoksi, mitä Sonia on koirakon agilityn eteen tehnyt tässä viimeisten kahden vuoden aikana. Stellan fysiikan treenaaminen on ollut johdonmukaista, tavoitteellista ja perinpohjin mietittyä. Siinä missä Stellan vauhti ei joitain vuosia sitten riittänyt kärkisijoille, nyt sillä tehdään kaksi nollavoittoa vuoden kovimmissa kisoissa. Samalla kuin omien koirieni kuntoilun jaksottaminen on varsin aaltoilevaa, Sonia on pysynyt jatkuvasti suunnitelmassaan ja tietoisesti rakentanut kuntopiikkejä, laskenut niitä ja tehnyt oikeaan aikaan pohjakuntoa. Samalla koiran taitotaso ja koirakon yhteistyö ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että itseään voi kutsua vuoden 2019 Suomen parhaaksi minikoirakoksi. Siis aivan mieletön panostus ja saavutus!
Sekä Sonian uskomaton viikonloppu että kaikkien muiden hienojen koirakoiden suoritukset antoivat kyllä mukavan motivaatiobuustin omalle agilitylle. Sen tiedän, että samanlaiseen, jopa ammattimaiseen harrastamiseen minulla ei ole resursseja eikä välttämättä riittävästi paloakaan, mutta johdonmukaisempi pyrkiminen omiin tavoitteisiin tässä nyt ainakin on edessä. Kirjoitan tämän saman asian parin kuukauden välein, mutta Tepon kuntoilu on edelleen tehtävälistan kärjessä :D Peruskunto sillä on paljosta lenkkeilystä hyvä, mutta koska koira ei itsekseen turhia spurttaile tai juoksentele, se tarvitsisi nimenomaan kovatahtista liikettä. Vilun kanssa sitten taas jumppailu on alkuvuoden hienon kuurin jälkeen jäänyt turhan vähälle, mikä näkyy heti huonontuneessa hyppäämisessä. Sen kanssa keskitymme siis taas keskivartalon ja erityisesti selän vahvistamiseen.
Se, mitä lähdin alunperin kirjoittamaan, oli tämä: onnea, Sonia! Ja Stella, pieni orava :D <3 Minulla on siis syyskuussa näillä näkymin edessä ennenaikainen synnytys, kun pääsemme beben kanssa täällä Turussa jännittämään, miten ystävien Gatorade Centerillä oikein käy. Jo viime vuonna Ruotsissa kävimme porukalla sydänkohtauksen partaalla Sonian suoritusten aikana, ja voin vain kuvitella, millainen lataus koko katsomossa tulee kotikisoissa olemaan. Niin jännittävää ja niin hienoa!
