Normaalisti en siis käytä keskellä arkipäivää kuutta tuntia treenaamiseen ja lenkkeilyyn (:D), mutta tällä kertaa tiistaimme näytti tältä:
6.30
Herätys, vaatteet päälle, mies autolla töihin. Vilu pääsi myös reissuun mukaan ja kiersimme samalla reissulla Hannunniitussa 25 minuutin rauhallisen aamulenkin.
8-11
Kotona Vilulle aamuruoka puuhapalloista ja omistaja kouluhommien äärelle. Vilu otti lunkisti matolla ja sohvalla kieriskellen ja löhöillen. Muutaman kerran se tuli tuolin viereen heiluttelemaan häntää ja luimistelemaan korviaan "äitiii tehtäiskö jotain" -tyyliin, mutta rapsutusten jälkeen vetäytyi taas uinailemaan.
Yhdentoista jälkeen hoidettiin lounas, suihku ja ruissiliput (jesss) ja kahdeltatoista kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja siirryttiin taas autoon.
13
Ajoimme ensin Kaarinaan hakemaan muutamat paperisiksi teetetyt valokuvat, minkä jälkeen jatkoimme matkaa kotihallille Lietoon. Vastassa pihalla olivat Bea sekä ihana äiskä-Chhaina, jota Vilu rakastaa yli kaiken ja joka mieluummin ei olisi missään tekemisissä ällöttävän tyttärensä kanssa. Lämmittelyn hoidimme Tuulissuon ihanilla keväisillä asfalteilla.
 |
| Äitiii!!! |
13.30-15
Päivän treeniagendana meillä oli aina yhtä ihana ja koukuttava puomi, minkä lisäksi aikaa kului jäähdyttelyyn, pieneen "tokoiluun" ja Vilun veljen treenin seuraamiseen. Narvi-veli omistajineen tuli tosiaan päivätreenille seuraksi ja minäkin sain vähän kokeilla, miten veli muutamalla hypyllä liikkuu. Ennakkoluulottomasti ja innolla hän lähti ohjauksiin mukaan <3
Vilu ja Narvi ovat kyllä monessa asiassa hyvin päinvastaisia: siinä missä Vilu on aikamoinen tosikko, Narvi tuntuu suhtautuvan kaikkeen varsin leppoisasti ja rennosti koikkelehtien. Beakin muistutti lenkillä siitä, miten pienenä pentuna muiden kauniisti leikkiessä Vilu oli nyrkit pystyssä valmiina tappeluun, jos joku sen mielestä ylitti jonkin maagisen rajan. Narvista olisi vaikea kuvitella, että se kovin loukkaantuisi kenenkään käytöksestä.
Veli myös toimii enemmän ensin aivot, sitten liike -periaatteella, kun taas siskonsa helposti oikoo ja hyppää suoraan impulssista täyteen vauhtiin ennen minkäänlaisia mietintöjä.
Edistääksemme aivosolujen toimintaa Vilu sai tokoilukseen pohtia kaukojen alkeita tyhjällä agilitykentällä. En usko, että tulemme koskaan tosissamme harrastamaan tokoa, mutta monet liikkeistä ovat kivoja ajatusharjoituksia. Nytkin Vilu joutui selvästi vähän miettimään, kuinka sen tulikaan vihjeisiin vastata, jotta vapauttaisin sen kaukopalkan kimppuun.
Hallilta jatkoimme noutamaan miehen töistä, heittämään tämän kotiin ja hakemaan vuorostaan Sonian työpaikaltaan kyytiin.
 |
| Oh yes |
16-18
Sonian luota nappasimme mukaan maajoukkuekoira(!!) Stellan sekä pikkuveljensä Raichun. Treenistään jo jokseenkin uupunut Vilukin jaksoi vielä leikkiä Raichun kanssa oikein nätisti.
Hihnassa Vilu ei kyllä vieläkään osaa kulkea kauniisti silloin, kun lenkkeillään kavereiden kanssa; omilla lenkeillä vetämisestä ei tarvitse enää huolehtia, mutta toisten koirien läsnäollessa sillä on hirmuinen kiire päästä muiden edelle. Ärsyttävää, mutta ehkä jonain päivänä tämäkin saadaan ratkottua.
Alkulenkin saimme muuten taivaltaa ihanassa auringonpaisteessa, mutta...
... loppulenkistä taivaalta satoikin rättilunta oikein kaatamalla:
 |
| Ihana kevät! |
Loppuilta
Vilu lähinnä veteli loppupäivän sikeitä sohvalla ja matoilla ja kävi välillä hakemassa rapsutuksia. Sen huomionhaku on välillä niinkin hienovaraista, että se heittäytyy kyljelleen maahan, heiluttaa häntää, vinkuu ja huitoo tassullaan potentiaalista rapsuttajaa kohti saadakseen ansaitsemaansa huomiota.
Heti ensimmäisenä kotiin saapumisen jälkeen se toki sai ison annoksen ruokaa, joka selvästi loppui liian pian:
 |
| Lisää, kiitos! |
Minä tein vielä viimeiset kouluhommat ja siivoilin sitten tietokoneella lojuneita vanhoja kuvia, joista jäimme miehen kanssa ihastelemaan myös Vilun pentukuvia ja -videoita. Se on ollut niin pieni ja suloinen! Katsokaa nyt:
Kymmenen aikaan kävimme vielä Vilun kanssa ulkoilemassa viiden minuutin verran ja vetäydyimme sitten yöpuulle. Hämmentävän väsynyt sitä voi itsekin olla, vaikka varsinaisesti ei ole saanut päivän aikana aikaiseksi muuta kuin väsyneen koiran :D
Tänään keskiviikkona Vilulla on vielä siinä mielessä rankka päivä tiedossa, että se pääsee illalla hallille tuuraamaan Teppoa valmennusryhmämme treeneihin. En mielelläni treenaa koiria kuin yhteensä pari kertaa viikossa ja en käytännössä koskaan kahta päivää putkeen, mutta tällä kertaa aikataulut sattuvat osumaan näin :) Vilua ei ainakaan varmasti haittaa!
