Matkustimme bussilla Tepon kanssa eilen illalla Turusta Helsinkiin porukoiden luokse, ja tänään aamulla ajeltiin laina-autolla Konalaan HAU:n hallille. Kisattiin molemmilla Johanna Wuthrichin agilityradoilla.
Oli ihanaa kuljeskella hallin läheisillä niityillä ja nauttia pienestä kisajännityksestä. Noorakin pääsi paikalle henkiseksi tueksi ja kuvaajaksi, kiitos! Muuten kaikki sujui myös itse radoilla mukavasti mutta Tepolla keitti lähtöjä ennen yli ja se kostautui kepeillä. Olin vähän ajatellut, että eiköhän tässä juututa pujottelua treenaamaan, joten varsinaisesti koiran kykenemättömyys keskittyä ei tullut mitenkään yllätyksenä. Ei pahemmin edes harmittanut, koska kyse on vain treenin ja rutiinin puutteesta. Ei siinä muuta kuin harjoittelemaan :)
Ensimmäisellä radalla kepeiltä sakotettiin 15 virhepistettä. Vapauttelin vähän liian nopeasti kontakteilta mutta ei vitsi, miten hieno keinu!
(Videot saa HD:ksi.)
Toisella yrityksellä kepeille juututtiin vain yhden uusimisen verran. Meno oli ehkä vähän töksähtelevää, muta jokseenkin aika meidän näköistä. Puomilla olisi voinut pyytää Tepolta ihan 2on2offin, mutta syystä x en tehnyt niin.
Kaiken kaikkiaan aamupäivästä jäi tosi hyvä fiilis! Treenausta kaipaava osa-alue on aika selkeä ja lisäksi haluaisin Tepon liikkuvan vähän liukkaammin, mutta tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia startteja :)
Tepolla kova kiire pois palkintojenjaosta :D Toisella radalla tultiin toisiksi ja saatiin suklaata ja koiralle omia herkkuja ^_^
Sonia kyseli loppuviikosta, josko haluttaisiin Tepon kanssa tulla keskiviikkona jaetulle Tanja Kurikan yksärille. Haluttiin, joten eilen illalla ajeltiin porukalla Piikkiöön ja aika avoimin mielin kokeiltiin, mitä uudella kentällä, yli-innokkaalla koiralla ja hieman luottamuspulaisella ohjaajalla saataisiin aikaiseksi.
Kaikki omat epäilykseni osoittautuivat turhiksi. Ajattelin, että Teppo ei tulisi koukkimatta päällejuoksuun; tulihan se. Ajattelin, että se ei hakisi suorilla linjoilla suoria hyppyjä minusta poispäin; kyllä se haki. Ehdin valssata kun yritin ja Teppo osasi kepit kun kokeilin.
Rata oli Elina Jänesniemen takapihalla todella hauska. Ilmakin oli ehtinyt viiletä päivän helteistä helpommaksi niin, ettei ihan päästy lämpöhalvauksen partaalle. Tanja oli mukava kouluttaja, joka oikealla tavalla puski mukavuusalueelta pois. Sen vuoksi ilmoitinkin vielä myöhään illalla pitkän mietinnän seurauksena meidät hänen ratakurssilleen, joka pidetään noin kerran kuussa marraskuuhun saakka. Toivottavasti paikka irtoaa, sillä uusi hallikin olisi meiltä vain kymmenen minuutin bussimatkan päässä.
Lähdin hallille aamulla vähän huonon suunnitelman kanssa, eli täysin ilman suunnitelmaa. Halusin tsekata keppejä, keinun ja puomin, ja niiden lisäksi tuli kerran testattua pussi ja varmisteltua, että askeleet osuvat A:lla hyvin. Pelkäsin etukäteen, että koko treeni menee aivan puihin juuri sen takia, etten ollut täysin varma siitä, mistä halusin palkata, mutta loppujen lopuksi sain rakennettua juuri sopivan fiiliksen ja kokonaisuuden innokkaalle karvatyypille.
Teppo stiplasi alkuun kaksi kertaa kepeillä. Mielestäni ainakin ensimmäinen hairahdus oli puhdas vahinko, toisessa havaittavissa kenties pientä kiirehtimistä keppivälistä seuraavaan. Todella hyvin koira kuitenkin tuntuu sietävän nyt jo liikettä vierellä ilman, että lähtisi aivan täysillä perään.
Erityisesti pidin siitä, miten reippaasti Teppo teki puomia. Se on ollut sillä aika lahna pitkän aikaa mutta nyt juoksi nätisti loppuun asti. Eikä sekoittanut keinuun. Jee!
Treenirata oli kentällä valmiina, ja sain suhteellisen hyvin kuvattuakin pätkiä joita siitä teimme. Tässä olisi:
Ja koska jäi niin hyvä fiilis, niin:
Uskon vahvasti, että molemmat radat menevät keppien kanssa sekoiluun, mutta ehkä se tästä lähtee. Juuri nyt tuntuu äärettömän hyvältä muistaa taas, miten paljon pidän agilitysta ja miten paljon haluan kilpailla Tepon kanssa.
Palautuslenkki tehtiin vähän poikkeavissa maisemissa, sillä kävelimme keskustaan hakemaan ruuveja ja nauloja erinäisiin kesken jääneisiin muuttoprojekteihin, ja Clas Ohlsonin jälkeen siirryimme jokirantaan luovimaan kansainvälisille markkinoille ihmispaljouteen. Teppo on niin kätevä ahtaissakin paikoissa, etten voi sitä riittävästi ylistää. Sillä oli kivaa ja palkaksi tyyppi sai kotona vielä porsaan ulkofileepihvin. On nyt tyytyväinen ja hyvin väsytetty :)
Katu-uskottavan kampauksen kanssa voisi melkein jo kokeilla, millaista olisi startata agilitykilpailuissa. Ensi viikon sunnuntaina järjestetään kisat HAU:lla, ja se voisi tuttuna paikkana olla kiva kokemus.
Miksi ei? Koska epävarmat kepit, puomi-keinu-erottelu, hyppyjen ohi juoksentelu ynnä muu yleinen kuumuminen.
Miksi kuitenkin? Koska Teppo osaa kaiken mitä pitääkin ja kuumumisen kestämistä on hankala treenata muualla kuin niissä tilanteissa, joissa keittää yli. Koska kisaaminen on kivaa ja jännittävää.
Luulen, että kokeillaan. Meidän piti tänään mennä treenaamaan mutta Tepon tyttöystävä aloitti juoksemisen juuri huonoon hetkeen ja näin ollen seikkailenemme huomenna hallille kahden kesken. Jos kaikki menee aivan penkin alle, mietin uudelleen, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että voisin aivan hyvin lähteä viikon kuluttua Helsinkiin katsomaan, miten käy.
Tänään lenkkeilimme aamulla kevyet 2,5 tuntia jokirantaa Auranlaaksoon ja takaisin. Minun hirveä työviikkoni loppui ja loppuillan taidan maata sängyssä toivoen, että room service jaksaa kuljettaa keittiöstä muutaman lasin viiniä väsyneisiin käsiin.
Ihan alkuun muutamalla sanalla viikon takaisesta Ruisrockista: ei ole mahdollista kuvailla, miten täydellistä, hauskaa, hullua oli viettää viikonloppu auringossa parhaiden kavereiden kanssa. Käveltyä tuli päivässä parhaimmillaan 28 kilometriä ja tanssimuuveja vedettyä muutaman treenin edestä.
Sitten itse päätähteen, joka on nauttinut mökkeilystä ja palannut pienen purjehduksen jälkeen nyt Turkuun urheilemaan:
Torstaina tähtönen ei oikein osannut hakea keppejä (, minkä vuoksi sorruin säästämään lähinnä vain kivat toistot videolle),
mutta tänään sitäkin paremmin:
Videon ensimmäinen toisto kertoo paljon siitä, miten vähän osaan luottaa Teppoon pitkien tauottelujen jälkeen. Että tarvitseeko se hakea putkesta ja saattaa joka esteelle vai saattaisiko se itsekin osata hakeutua jokuselle hypylle? Tuollaiset kovalla vauhdilla putkesta ja linjan pienikin korjaaminen hypylle -kohdat ovat sille tosin olleet aina vähän vaikeita, mutta kuitenkin.
Kepeistä ihan 10/10, ohjaajan juoksutyylistä ja lähetyksistä muurin takaiselle hypylle 5/10. Treenin yleisestä mielialasta, hauskuudesta, jaksottamisesta ja malttamisesta täysi kymppi! Kiitos Marialle seurasta. Kaikkien treenien pitäisi olla näin onnistuneita ja kivoja! Kauneusvirheitä on toistot täynnä ja Tepon vauhti vähän haparoivaa mutta silti hymyilyttää vieläkin. Jeij! Agility!
Nyt haaveilen tulevista kisoista ja koetan jaksaa työviikonlopun loppuun saakka. Teppo nukkuu.
Uudesta osoitteesta tervehdys ja sellainen päivitys, että kivaa on! Arki on lähtenyt rullaamaan tosi mukavasti, joskin Teppo siirtyi viettämään ruissiviikkoa mökille vanhempien hellään huomaan. Festariviikonlopun jälkeen alkaa tavoitteellinen kunnonkohotus ja ahkera keppitreeni, jotta joskus päästäisiin baanaamaan esimerkiksi niinkin jänniin kisoihin kuin MM-karsintoihin.
Äärettömän kaukaiset tavoitteet sikseen ja muutama kuva uusista lenkkimaastoista kehiin. Aamupäivien pitkillä lenkeillä on ollut mukavan rauhallista eikä suurempaa tungosta lenkkipoluilla, mutta kyllä täällä pakko on jonkin matkaa kulkea, jotta koiran saa irti. Viime viikolla pyörittiin tosi kiva reissu esimerkiksi Auranlaaksossa Marian ja Siirin kanssa ja toinen Sonian seurassa Länsikeskuksen tietämillä.
(Niistä karsinnoista vielä - pyöräilin itse reippaana, perjantaiyöstä hiljalleen selvinneenä tyttönä paikalle heti sunnuntaiaamuna ja vietin koko päivän hienoja ratoja seuraillen. Jos ei Jennan ja Neonin menon seuraaminen nosta motivaatiota kattoon niin en tiedä mikä!)
