maanantai 29. elokuuta 2016

Kotikisat

Eilen kisattiin kotihallilla kolme rataa; Kermisen agility, Saviojan agility ja Kermisen hyppäri.

Ekalla radalla
- tuli vähän sählättyä
- maltoin vaatia kontaktit kunnolla, jee!
- tarvittiin vain yksi korjaus kepeillä
- tuli tosi monta lentokeinua ja meille niistä yksi, minkä vuoksi tuloksena hylly




Toka rata oli profiililtaan tosi kiva, ja sillä
- en uskaltanut kääntää Teppoa toisella hypyllä niin reippaasti kuin olisi pitänyt, minkä vuoksi hyppy "vähän" valahti
- en malttanut vaatia kontakteja, joskin keinulla jarrutin aika reippaasti, ettei tulisi yli
- kepit onnistuivat! Jee!
- päästiin nollalla maaliin :) 
Oli ihan huikean hyvä fiilis, vaikka vähän harmitti noiden kontaktien takia. Voitto otettiin pienessä luokassa.






Viimeistä rataa odotin melkein kaikkein eniten, varsinkin kun näin, millainen loppusuora siihen rakennettiin; kentän päästä päähän. Jos päätti juosta koiran kanssa kilpaa niin se kisa oli aika lailla pakko voittaa, jotta suoran putken päästä ei saisi pientä shetlantilaista jaloille. Vähän sai puristaa mutta hyvin ehti :)
Kepeillä tuli taas yksi virhe, mutta itse pujottelu näytti tosi hyvältä ja uskalsin itsekin liikkua muualla kuin kilometrin koiraa jäljessä. Tosi hyvä! Radan jälkeen tuntui ihan naurettavan hyvältä, kun lopun spurtti onnistui. Ei paljon vitonen tuloksissakaan haitannut. Tultiin tällä radalla toisiksi, kun nollia tehtiin vain yksi.




Enää tarvitaan siis yksi nolla ykkösistä, jotta päästään kokeilemaan kakkosten ratoja. Jännää! Oli kiva huomata, että Tepolla oli selvästi tällä kertaa kepeillä enemmän ajatus mukana kuin viimeksi, joten parempaan mennään. Itsekin selviydyin aika hyvin siihen nähden, että reidet ja pakarat tuntuivat ihan tulehtuneilta vielä perjantain salitreenistä. Hiukan olivat kosketusarat kun päästiin iltapäivällä kotiin :D

torstai 25. elokuuta 2016

Ajatuksia

Ajatuksia (eli jokseenkin turhaa höpinää) eiliseltä ja tältä päivältä:

  • Agilitymotivaatiota löytyy tällä hetkellä sen verran runsaasti, että silmää räpäyttämättä lainasin eilen anopin autoa puhtaasti pelkälle koiranhakureissulle ja tankkasin kilttinä tyttönä 40 eurolla vähän ekstraakin tankkiin. Ajoin 170 kilometriä edestakaisin niin, että perillä vain moikkasin Lottaa ja makasin hetken sohvalla. Kunhan vain koiran sai Turkuun treenikaveriksi.
  • Jos motivaatiota tulisi enemmän eritellä, se kohdistuisi juuri nyt vahvemmin kisaamiseen kuin treenaamiseen. 
  • Yritän tehdä päätöstä siitä, haluanko ensi viikonloppuna maata mökkikalliolla vai kisata HAU:lla sekä lauantaina että sunnuntaina. Luulen, että kisata. Ylihuomiseen mennessä pitäisi päättää.
  • Tepon A on ihan sairaan hyvä. Sitähän ei siis varsinaisesti koskaan ole millään kriteerillä treenattu, vaan koiraa on yksinkertaisesti juoksutettu esteellä, sillä sen askeleet osuvat ihan luonnostaan molemmille kontakteille. Eilen pysähdyimme paluumatkalla hallilla ja totesin sielläkin, että turhaan minä A:ta pahemmin treeneissä teetänkään; sen kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa ja kyseessä on muutenkin sen verran raskas este koiralle että mitä vähemmän, sen parempi.
  • Eilen olin äärimmäisen tyytyväinen myös Tepon keppeihin. Sen taipui muun muassa putki - A - hyppy - hyppy -suoran lopuksi 90 asteen umpikulmaan vaivatta ja myös 90 asteen avokulmaan niin, että leikkasin takana. Erittäin hyvä ja rohkaisevaa sunnuntain kisoja ajatellen!
  • Sunnuntaina startteja on kolme, mikä vähän jännittää.

Thebis ja minä vuonna y.
  • Koiramaailma on välillä niin kummallinen, että irtiotot siitä tulevat erittäin tarpeeseen.
  • Toisaalta nautin kovasti myös kuplassa oleskelusta; siitä, kun päiviä rytmittää treenin, palauttelujen ynnä muun mukaan. Juoruilee ja suunnittelee.
  • Teppo täyttää jo viisi. Se ei ole enää varsinaisesti nuori koira. Surettaa.
  • Keittiössä miehen toimesta valmistuva pannukakku houkuttaa nyt sen verran, että onkin äkkiä kovin vaikeaa kasata ajatuksia liittyen muuhun kuin sokeriin.
  • Jos kuitenkin koetan kiteyttää: on ihana tunne tajuta, että agilityyn liittyvät unelmat ja suunnitelmat ovat täysin toteutettavissa. Kisoissa voi kisata, hallilla treenata ja meistä voi ihan oikeasti kehittyä ihan hyvä koirakko. On ihana tunne huomata, että tiedän, mitä haluan. Ja että kyse ei ole enää mistään muusta kuin siitä, miten paljon olen valmis tavoitteiden eteen tekemään töitä. Suuri, positiivinen sysäys ymmärtää asia olivat parin viikon takaiset PM-kisat, joissa Sonia ja Stella kisasivat yhtenä Pohjoismaiden parhaimmista koirakoista. Siellä minun ystäväni painoi radoilla sellaisen koiran kanssa, jota olin juuri viikkoa aiemmin juoksuttanut mökkimetsässä ja sen jälkeen koettanut muutaman minuutin välein saada ylös rantavedestä pulikoimasta. Mikä on esteenä sille, että me joskus olisimme yhtä pitkällä?
  • (Tiedostan toki, että maajoukkueeseen tai edes karsinoihin tai edes kolmosiin ei noin vain kävellä, mutta näin niin kuin laveasti ajatellen.)
  • Siirryn nyt ulkoiluttamaan urheiluvälinettä, jotta ehdin ajoissa takaisin pannukakunjakoon.
Röh.

torstai 18. elokuuta 2016

Ihan tosi tylsä treenipostaus

Teppo vietti viime viikon lepolomalla Helsingissä ja saaristossa muun perheen seurana ja palasi alkuviikoksi Turkuun leikkimään harrastuskoiraa. Aktiivisen lenkkeilyn lisäksi sen kuntoa kohotettiin tiistaina, kun osallistuimme Tanja Kurikan ratakurssin ensimmäiselle koulutuskerralle Piikkiössä.

Videota ei treeneistä ole, koska sadekuurot huuhtelivat vähän väliä ulkokentän hiekkaa. Olosuhteet olivat pientä kastumista lukuunottamatta todella jees, sillä ilma oli ihanan viileä ja pohja sopivan pitävä. Esteet ovat Jänesniemen takapihalla aivan priimaa ja tilaa tehdä riittää.

Rata oli suhteellisen haastava ja kävimme sitä läpi noin viiden, kuuden esteen pätkissä. Teppo oli aivan fiiliksissä ja niin sairaan kiva ja nopea että minua ihan itketti ilosta, kun se juoksenteli itseään palkaten putkesta putkeen. Se hoiteli etukäteen huolehtimani kohdat vailla minkäänlaisia ongelmia; irtosi nätisti ensinnäkin takaaleikkauksella putkelle ja putkesta sitten hypylle, luki japanilaisen ensimmäisen persjätön joka kerta ja tuli takaakierto-päällejuoksuun niin, että Tanja lopuksi vain mainitsi ohjauskuvion sujuneen "täydellisesti".

(Täydellinen päällejuoksu tuntuu muuten todella tyydyttävältä, kun miettii, että se ehti pitkään olla suuri, suuri murheenkryyni kaikissa muodoissaan. Treeni on tuottanut tulosta! Jes!)

Treenattavia juttuja, joita voisi ensi viikolla hallilla käydä kokeilemassa, olivat taas pieni ajatustyö putken hakemisessa (Teppo luki omaa linjaani niin tarkasti, ettei koukannut ollenkaan suoraan ammottavaa putkensuuta kohden vaan juoksi aivan sen vierestä) ja japanilaisen yhteydessä suoritettava linjan suuntainen hyppy. Japanilainen ylipäätään on ohjaus, joka itselleni tuntuu aivan täysin vieraalta. Sen onnistuminen on siis monen muun asian tavoin lähinnä vain kiinni omasta liikkeestäni eikä koiran osaamisesta.
Nyt japanilaisen ensimmäinen persjättö onnistui aina todella hyvin, niin, että sain koiran käännettyä ajoissa jo ennen edeltävää hyppyä pois väärältä linjalta, mutta Tepon survominen pitkittäiselle hypylle sen jälkeen oli huomattavasti hankalampaa. Teppo on yllättänyt minut positiivisesti viime aikoina moneen otteeseen vastaavanlaisten pitkittäisten hyppyjen poimimisessa, mutta nyt tulokulma oli sen verran hankala, että vasta viimeisellä yrityksellä sain ruotsalaisittain kahdella kädellä tuupattua koiran hypyn ylitse.

Kaiken kaikkiaan olo oli treenin jälkeen 10/10. Tanja on kouluttajana todella kiva; antaa riittävästi tilaa tehdä agilitya omalla tavalla ja tasolla, mutta vaatii myös yrittämään ja ylittämään omia rajoja. Ehdin esimerkiksi valssata suoran putken jälkeen ahtaassa välissä, vaikka alkuun pelkkä ajatuskin nauratti. Agility on niin kivaa! Varsinkin nyt, kun koira on varmasti täysin ok sitä harrastamaan.

Motivaatio tapissa katselin vielä eilen syyskuun kisakalenteria ja ilmosin meidät ensi viikon kotikisoihin. Sen lisäksi tarkoitus olisi lähteä siitä seuraavana viikonloppuna taas HAU:n hallille ja kuun lopussa uudelleen TSAU:lle.

Pikku-Teppo radan reunalla vuonna x.

maanantai 8. elokuuta 2016

Hetkiä,

, joista ensin ihan hirveän huonot kahdet treenit about videolla (jälkimmäisistä ei juurikaan ollut kuvaa ja niistäkin vähistä heitin hyvällä omallatunnolla huonot toistot roskakoriin). Pitkästä aikaa a) minä en hanskannut b) Teppo ei osannut. Tästä ylöspäin!


Jälkikäteen tietysti taas tajuaa, miten sairaan hienosti Teppo tekee, vaikka välillä keittäisi yli tai muuten vaan kaikki ei menisi ihan täydellisesti. Tällaisia treenejä on ihan turha tulla kun ne voisi aina estää hyvällä suunnittelulla tai viimeistään pienellä ajatustauolla toistojen välissä. Mutta kun ei vaan osu putkeen tai keppien ensimmäiseen väliin niin sitten ei vain osu ^_^ 

Sitten viikonlopun mittainen hermoloma saaristossa pienten vierailijoiden kanssa alla kuvina. Kuljettiin metsässä, koirat ihmettelivät vähän kaikkea, syötiin hyvin. Teppo kävi sanomassa pöhkölle hirvelle hau, tuijotti ruokailevaa otusta hetken ja totesi sitten, että turha ehkä ruveta isottelemaan. 

Mökillä on helppoa tuntea, miten hyvin kaikki oikeasti on. Toisaalta kotiinpaluukin on nykyään aina kutkuttavan ihanaa, kun koti tarkoittaa yhteistä paikkaa ja tuota toista, jonka kanssa sen saa jakaa. Kaikki on kivaa.