tiistai 25. huhtikuuta 2017

Jäsentelemätöntä sillisalaattiasiaa

Ihan alkuun muutama niin sanottu negistelyjuttu:

En kestä sitä, että tulin kipeäksi, kun ylihuomenna ollaan miehen kanssa lähdössä ikiomalle ihanalle risteilylle, hetkeksi irti. Kurkkuun sattuu ja sydämeen sattuu.

En kestä sitä, että vietettyään puolitoista viikkoa vapaana mökkikoirana Teppo nyt ontuu vasenta etustaan. Heipä hei, yhteinen kuntoilu, heipä hei, treenisuunnitelmat. Katsotaan, josko lepo ja agilitytauko tekisivät ihmeitä.

En kestä tuota lumisadetta. Lumimyrskyä. Katson ikkunasta ulos juuri nyt ja lunta tulee enemmän kuin muistan kertaakaan talven aikana sataneen. Riittäisi jo. Masentaa.


Joitain viikkoja sitten.

Phuuh. Sitten parempaa:

Vilu kävi lampailla ensimmäisen kerran muutama viikko takaperin ja vaikkei aivan liekehtinyt, niin syttyi kuin tuikku pimeään, kuulemma. Pyöröaitauksessa minusta tuntui siltä, että tätä haluan tämän koiran kanssa tehdä. Fiilis oli jotakuinkin samanlainen kuin Tepon kanssa hyvien treenien jälkeen.

Paimentaminen saattaakin tulevaisuudessa olla logistisesti mahdollista, sillä voi olla, että lähiaikoina pihaan parkkeerataan ihka oma auto. Auto!

Rikoin salitauon toissailtana! Jes! Jalkaprässissä nousi ennätyssarja ja olisi mennyt enemmänkin, ja selän tuntuma oli käsittämätön siihen nähden, että rautaa on tosiaan tullut liikuteltua viimeksi puolisen vuotta sitten tosissaan. Tämän taudin taltuttua on selvää, missä vapaat hetket vietetään.

Palautin kandin ensimmäisen version ja sain siitä todella hyvää palautetta. Olin varma, että proffan sanat olisivat sen suuntaisia, että "noh, tämän saakin sitten tehdä uudelleen alusta asti", mutta enemmänkin hän sanoi, että "tämähän on melkein valmis".

Veronpalautuksia tippuu tilille joulukuussa yli 800 euroa!

Hoidin vuoden työsopimuksen kunnialla loppuun ja eilen suljin viimeisen kerran toimipisteen oven. Huomenna on vielä käytävä hoitamassa lähtöhaastattelu mutta sen pitäisi kestää noin viisi minuuttia. Lomarahat! Uusi työpaikka!

Joskus on tultava kesä. Lumisade ei voi jatkua ikuisesti.

Muutama viikonloppu sitten Teppo oli ihana ja hieno Tanjan piiperrysyksärillä. Ohjaajansa jäykkä ja hidas, mutta toisinaan kartallakin:




Babykoirasta on kasvamassa aikamoisen kaunis nuori nainen. Kuvassa tyypin selästä kasvaa sireeni ja karva on merivedessä läträämisestä märkää, mutta voi että miten sievä siitä tulee! Nyt korkeutta on kotimittauksella jotain 51 ja 52 sentin välillä ja eiköhän tuohon vielä vähän lisää ehdi tulla.




Kotona on hyvä olla ja nyt pari päivää vietämmekin nelijalkaisten kanssa ihan vain sisällä sohvaa kuluttaen. Mitäköhän troppeja sitä keksisi, jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus istua terveenä laivan buffet-aamiaiselle perjantaina?

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Muutama pätkä

Ensin viimeiset toistot aamuisesta pikkutreenistä pikku-Vilun kanssa:




Sitten koirien päivä -video jo viikkojen takaa, ajalta, jolloin Vilu oli vielä Tepon kokoinen eikä melkein kymmenen senttiä korkeampi.




Vanhemmat kävivät perjantaina yllättäen hakemassa Tepon viikonlopuksi mökille, mutta nyt näyttää siltä, että se jatkaisi matkaa Munkkiniemeen Lotan kaveriksi. Me no likey ollenkaan. Lotta on kuitenkin pian lähdössä reissaamaan Eurooppa-Australia-USA-akselille, joten kuulemma koira-ajan suominen sitä ennen olisi ihan suotavaa. Vaikka tässä kahden kodin järjestelyssä on puolensa niin välillä kyllä todella harmittaa, kun joutuu olemaan erossa.