Vilu

mustavalkoinen bordercollienarttu
s. 15.9.2016

Emä Chhaina, Päkäpaimenen Korkojen Kera
Isä Isak, Tronic Jax

kyynärät 0/0
polvet 0/0
lonkat A/A
selkä VA0, LTV0 (rajatapaus LTV)
silmissä PHTVL/PHPV, sairauden aste 1, eli sikiöaikaisia suonenjämiä






Kun Vilu oli muutaman kuukauden ikäinen:
Vilu haettiin meille kotiin eräänä marraskuisena tiistaina, johon herätessäni en olisi voinut aavistaakaan, että illalla kotona riehuisi pieni pennuntuoksuinen olento. Asiasta oltiin juteltu, soudettu ja huovattu jo jonkin aikaa, ja lopulta Bea laittoi viestiä, että mitäs jos sitten.

Vilun kanssa on ihanaa olla. Minulla ei ole oikeastaan muita tavoitteita sen suhteen kuin että siitä tulisi arjessa yhtä helppo ja näppärä koira kuin mitä Teppo on. Lisäksi toivon, että se oppii leikkimään, oppimaan ja nauttimaan kaikesta yhdessä tekemisestä, kuten agilitysta. Muuten haluan vain tutustua siihen ja näyttää, miten kiva paikka maailma on ja miten minä pidän sen turvassa.

Vilu on ahne, ja Vilua jännittävät uudet asiat. Vilu piilottaa usein vahingossa luunsa lampaantaljan alle, kun kiemurtelee sitä syödessään. Vilu leikkii rajusti ja murisee pelottavasti, ja Vilu rakastaa alusvaatteita. Vilu luottaa ja rakastaa kovasti.

Juuri nyt Vilu saa opetella olemaan irti, tulemaan luokse, kestämään häiriöitä, totuttelemaan kaupunkiympäristöön ja leikkimään. Vilusta tulee toivottavasti Tepon kanssa ajan kuluessa oikein hyvät ystävät, vaikka ainakin vielä pentu tuntuu isoveljen mielestä olevan lähinnä vain ärsyttävä.






Kun Vilu on puolivuotias:
Vilu on jossain määrin kiivas. Ainakin se on reipas tyttö, ei lainkaan lupaa pyytelevä. Ihanalla tavalla menevä ja omatoiminen, mutta samalla aika laajalla toimintasäteellä liikkuva.
Hyvä esimerkki Vilun prioriteeteista on ollut sen luoksetulojen harjoittelu kesken leikin muiden koirien kanssa. Alkuun sitä oli hyvin vaikea saada luokse kesken niityllä juoksemisen. Pohdin asiaa paljon ja tarkkailin Vilua ilman, että tuhlasin sen muissa tilanteissa toimivaa kutsua silloin, kun tiesin sen epäonnistuvan. Muiden kanssa juokseminen (ja muiden paimentaminen) on pennun mielestä ehkä maailman parasta, mutta vielä parempaa on se, että se saa juosta täysillä minun luokseni repimään hanskojani. Ruoalla tyyppiä ei saanut heräämään, mutta repimisen mahdollisuus alkaa olla niin vahva motivaattori, että pentu esittää hyvin vaikuttavia äkkijarrutuksia kuullessaan nimensä - oli paikalla muita koiria tai ei. Kunhan vain palkkana on lelu ja leikki minun kanssani.

Sisällä Vilu ääntelee suhteellisen vähän (jes!) ja on välittömästi valmiina toimimaan, jos joku suuntaa askeleensa ruokakaapin suuntaan. Vilu tuhoaa yhä mielellään kenkiä, etenkin niiden pohjallisia. Sisäsiisti se on jo (jes!).

Hallilla esiintyi alkuun "pientä" kiihtymisongelmaa, mutta sitä on ratkottu ja nyt alkaa näyttää siltä, että pennun on mahdollista keskittyä myös agility-ympäristössä. Namilla sheippailu ei tosin onnistu, sillä mahdollisuus juoksemiseen ja leikkimiseen on huomattavasti kiinnostavampaa. Toisin sanoen jos minä istun ja odotan, että Vilu tarjoaisi hallissa jotain, se lähtee pois ja juoksentelee putkesta toiseen.

Ai niin, korvat: vasen osoittaa ylös ja oikea alas. 


Noin 50cm, 13,8kg

Kun Vilu on vuoden ikäinen:
Vilusta on kasvanut aivan ihana nuori neiti. Aikuismaiseksi sitä ei voi mitenkään päin kutsua, mutta pentumaisuudestaan huolimatta se toimii arjessa jo todella näppärästi. Etenkin paimennuksen aloittamisen jälkeen siitä on tullut helpommin hallittava, ja se on eri tavalla on kuulolla, kun sen kanssa kulkee ja harrastaa.

Vilu ei ole aggressiivinen tai mistään muustakaan syystä rähjää muille koirille, vaikka kiinnostunut niistä olisikin. Se tulee kaikkien kanssa toimeen, joskin rajuimpia leikkikavereita saattaa hieman pelätä. Pienempien kanssa se sitten taas voi itse olla aikamoinen jyrä, ellei sillä ole lelua tuttina suussa rauhoittamassa. Vapaana ollessaan Vilu tottelee erittäin hyvin, mutta metsässä se on ehdollistunut turhan vahvasti etsimään jälkiä ja onkin päässyt liian monta kertaa häviämään jänisten ja peurojen perään. Pisimmillään pentu pelästytti olemalla kevyet puoli tuntia reissussa, minkä jälkeen on ollut pakko myöntää itselle sen tasoinen tappio, että metsälenkeillä koiraa voi pitää irti vain hyvin harkitusti. Edelleen Vilulle kuitenkin toki järjestetään paljon mahdollisuuksia juosta vapaana vaihtelevissa maastoissa.

Vilu kuvattiin luustoltaan erinomaisen terveeksi, joten agilityharrastusta olisi tarkoitus lähteä edistämään vähän uudenlaisella volyymillä. Mikäli vain ohjaaja on kartalla ja esteopetus menee nappiin, on minulla käsissäni aikamoisen mahtava tuleva pikkutykki. Vilu on nopea eikä rakasta mitään niin kuin agilityhallilla treenaamista ja leikkimistä, joten mikäli vain loukkaantumisilta vältytään, pääsemme toivottavasti vuoden, parin päästä ihan kisaamaankin. 

Kotioloissa Vilu on iloinen ja seuraa, mitä asunnossa tapahtuu. Se haluaa aamuisin pussailla ja kelliä vieressä sängyssä, ja öisin se valtaa sängystä noin puolet omaan käyttöönsä. Se innostuu nopeasti ja onkin vaatinut hieman harjoittelua sen suhteen, että kotona täytyy osata myös vain olla ja rauhoittua niin, että kierrokset eivät automaattisesti nouse, kun joku kävelee jääkaapille. Vilu ei ole siinä mielessä helppo bortsu, että se rakastaisi lepäämistä ja mielellään torkkuisi päivät pitkät innostuakseen vain silloin, kun sitä pyydetään tekemään niin, vaan se vaatii aktiviteetteja tai alkaa kotona kehitellä niitä itse. Paimentaminen, agility, satunnainen tokoilu ja hakulajit peruslenkkeilyn ja -temppuilun ohessa ovat kuitenkin hyvin riittäneet ja niiden ehdottomasti pitääkin riittää.

Vilu on noin 52-53 senttiä korkea ja painaa noin 18,5 kiloa. 

(c) Bea Snellman


Kun Vilu on kolmen vuoden ikäinen:
Vilusta on kasvanut todella kiltti ja rakastava pieni bordercollie. Se yrittää aina parhaansa ja toimii vapaana ollessaan kuin ajatus. Riistavietti on edelleen olemassa, eli hajuja metsästä otetaan, mutta nykyään voin jo pitkälti luottaa siihen, että koiran saa huudettua jäniksen perästäkin pois. Ainoastaan jos Vilu on ollut alunperinkin minusta kaukana ja ehtii aloittaa kovan jahdin huutoineen, se ei välttämättä rekisteröi luoksetulokutsua. En kuitenkaan edes muista, milloin viimeksi koira olisi kadonnut eläimen perään eikä tullut kutsusta luokse.

Vilu pääsee siis olemaan paljon irti hihnasta ja liikkumaan näin vapaana sekä metsissä, pelloilla että hiekkateillä. Nuorempana Vilulle oli mahdoton ajatus edetä tasaisesti ravilla sen sijaan, että se spurttaisi aina lauman edelle, odottaisi siellä makuulla ja spurttaisi sitten uudelleen edemmäs. Treenin tuloksena se osaa nykyisin käskystä pysyä ravissa, mikä on helpottanut liikkumista paljon. Lisäksi se pysähtyy "oota"-huudolla ja odottaa, kunnes saa taas luvan jatkaa matkaa. Vilu osaa myös tulla heti oma-aloitteisesti luokse, jos se bongaa jossain jotain mielenkiintoista tai epäilyttävää, kuten toisen koiran, eli kaiken kaikkiaan koira on nykyisin äärimmäisen helppo lenkkikaveri vapaanaollessaan.

Kotona Vilu on rauhallinen ja haluaa olla lähellä. Jos jotain kiinnostavaa tapahtuu - esimerkiksi hapankorppupaketti avataan keittiössä - Vilu on heti valmis osallistumaan. Muuten se viihtyy hyvin sohvalla tai sängyllä makoillen tai itsekseen luilla ja leluilla leikkien. 

Agilityssa Vilu on lunastanut kaikki odotukset. Se on nopea, ketterä ja kiltti. Jos ohjaus on epäselvää, Vilu tekee omat ratkaisunsa, mihin olenkin pyrkinyt. Toisaalta joissain koulutuksellisissa asioissa (ikuinen juoksupuomi) emme ole edenneet kuten olisin toivonut ja ajatellut, mutta nämä ongelmat liittyvät vain omiin taitoihini kouluttajana - Vilu tekee aina treeneissä parhaansa eikä koskaan ole "tuhma". Toisinaan aivot eivät aivan pysy muun koiran vauhdissa, mutta näissäkin tilanteessa koiran saa helposti kuulolle käyttämällä hyödyksi esimerkiksi etupalkkaa, joka asettaa koiran paremmin ajattelumoodiin. Näin vuoden 2019 syksyllä Vilun agility on ollut hieman tauolla, sillä odottelemme esikoisen syntymää eikä ohjaajasta ole ollut kovin kummoiseksi ohjaajaksi. Tarkoitus olisi kuitenkin palata treenaamaan ja kisaamaan kun vain oma palautuminen on saatu käyntiin.

Kaiken kaikkiaan Vilu on täydellinen osa laumaamme, ja siitä on tullut etenkin poikaystäväni pieni prinsessa. Parempaa bordercollieta en olisi voinut Bealta toivoa <3

(c) Sonia Delatte






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti