Näiden kahden kuukauden aikana
- koiria on huollettu,
- Vilu on aloittanut virallisen kisauransa,
- Vilun kanssa on käynnistelty hyppytekniikkaprojektia,
- Teppo on ollut ihan vain harrastus-, ei kisakoirana,
- Teppo vietti joulun ja uudenvuoden tienoilla pari viikkoa Helsingissä/saaristossa lomalaisena,
- olemme tehneet pitkiä metsälenkkejä ja nautiskelleet pakkaspäivistä ja lumesta.
Koiraharrastukseni historiankirjoihin yllä olevista jätti vahvimman jälken Vilun toinen virallinen startti, jonka juoksimme 27.12. TSAU:lla. Lähdin kisoihin mainostamatta sitä läheisille, eli sillä ajatuksella, että menemme Vilun kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa ja nauttimaan agilityn tekemisestä. En ottanut edes kameraa mukaan, jotta en stressaisi siitä, kuka pystyy kuvaamaan meidät.
No, paikalla oli tietysti kasa tuttuja, joista Suvi kuvasi omalla kännykällään ratamme. Ja onneksi kuvasi! Vaikka ennen lähtöä Vilu huusi suoraa huutoa ja oli kaikinpuolin oma sekopäinen itsensä, radalla se kuunteli minua, ei pudottanut yhtäkään rimaa ja kykeni yhden korjauksen jälkeen pujottelemaan kepit kerralla oikein. Lisäksi se hyppäsi renkaan vähän vinostakin oikein, mitä pidän jo voittona, sillä marraskuisen pienen rengasäksidentin jälkeen esteen kanssa oli vähän isompiakin ongelmia, kun Vilu tuppasi arvioimaan hyppyään jotenkin aivan väärin ja kolautteli rengasta rikki ihan järestään. Joulukuun aikana ongelmaa saatiin ratkottua ja kisoissakin se siis toimi ihan näin hyvin!
Ainoa "stiplu" radalla oli keppien lisäksi tuo viimeinen putki, johon Vilun olisi pitänyt mennä toisesta päästä sisään. Linja muuria edeltävältä hypyltä putkelle oli vaikea, ja kun jäin itse liikaa odottelemaan käännöshypylle, Vilu ehti sujahtaa ohi hienon päällejuoksuni ja väärään päähän putkea. Olin rataantutustumisessa jo päättänyt, että jos näin käy, jatkamme normaalisti loppuun enkä lähde korjaamaan kohtaa, sillä jatko oli aivan tehtävissä myös näin.
Olin maalissa niin onnellinen! Minusta tuntui siltä, että olimme todella tehneet radan yhdessä, ja että tulos ei jäänyt isoista asioista kiinni. Kun kisaamme jo tässä vaiheessa - ennen kontaktien valmistumista - tarkoitukseni on nimenomaan oppia sitä, millä tavalla Vilu toimii kisoissa. Nyt oli upeaa nähdä, että se pystyy pitkälti treeninomaiseen suoritukseen hyvin stressaavassakin tilanteessa.
Seuraavat kisat voivat toki olla aivan erilainen tarina, mutta se ei haittaa. Kun nyt olen nähnyt, että me pystymme tähän, vastoinkäymisistä päästään varmasti ylitse.
No, paikalla oli tietysti kasa tuttuja, joista Suvi kuvasi omalla kännykällään ratamme. Ja onneksi kuvasi! Vaikka ennen lähtöä Vilu huusi suoraa huutoa ja oli kaikinpuolin oma sekopäinen itsensä, radalla se kuunteli minua, ei pudottanut yhtäkään rimaa ja kykeni yhden korjauksen jälkeen pujottelemaan kepit kerralla oikein. Lisäksi se hyppäsi renkaan vähän vinostakin oikein, mitä pidän jo voittona, sillä marraskuisen pienen rengasäksidentin jälkeen esteen kanssa oli vähän isompiakin ongelmia, kun Vilu tuppasi arvioimaan hyppyään jotenkin aivan väärin ja kolautteli rengasta rikki ihan järestään. Joulukuun aikana ongelmaa saatiin ratkottua ja kisoissakin se siis toimi ihan näin hyvin!
Ainoa "stiplu" radalla oli keppien lisäksi tuo viimeinen putki, johon Vilun olisi pitänyt mennä toisesta päästä sisään. Linja muuria edeltävältä hypyltä putkelle oli vaikea, ja kun jäin itse liikaa odottelemaan käännöshypylle, Vilu ehti sujahtaa ohi hienon päällejuoksuni ja väärään päähän putkea. Olin rataantutustumisessa jo päättänyt, että jos näin käy, jatkamme normaalisti loppuun enkä lähde korjaamaan kohtaa, sillä jatko oli aivan tehtävissä myös näin.
Olin maalissa niin onnellinen! Minusta tuntui siltä, että olimme todella tehneet radan yhdessä, ja että tulos ei jäänyt isoista asioista kiinni. Kun kisaamme jo tässä vaiheessa - ennen kontaktien valmistumista - tarkoitukseni on nimenomaan oppia sitä, millä tavalla Vilu toimii kisoissa. Nyt oli upeaa nähdä, että se pystyy pitkälti treeninomaiseen suoritukseen hyvin stressaavassakin tilanteessa.
Seuraavat kisat voivat toki olla aivan erilainen tarina, mutta se ei haittaa. Kun nyt olen nähnyt, että me pystymme tähän, vastoinkäymisistä päästään varmasti ylitse.
Kuten voi olla havaittavissa, agilityharrastukseni fokus on hiljalleen siirtynyt Teposta Vilun kanssa treenaamiseen. Se ei tarkoita, että Tepon agility olisi vähemmän tärkeää tai olennaisesti vähäisempää. Jotenkin keskityn juuri nyt vain nauttimaan Tepon kanssa treenaamisesta ja suhtaudun sen heikkouksiin rennommin, kun taas Vilun treenaamisen suhteen minulla on selvempiä tavoitteita ja suunnitelmia. Itse asiassa Vilu on koirista se, joka siirtyy nyt kevätkaudelle valmennusryhmäkoiraksi, eli se pääsee tiistaisin tekemään Sonian ja Petran ratoja. Tein tämän vaihtopäätöksen juuri sen vuoksi, että Vilun tavoitteet sopivat valmennukseen paremmin kuin Tepon "tehdään tätä koska tämä on maailman parasta" -agility.
Alkavaa kautta ja valmennusryhmää varten kirjasin ylös Vilun tavoitteet hyvin konkreettisesti;
Kuten on huomattavissa, tavoitteet eivät kummoisesti keskity tuloksellisuuteen :D
Tepon agilityn ykköstavoite keväälle on ratkoa sen kisavireestä johtuvia ongelmia. Tepon joulutauon vuoksi olemme vasta kerran päässeet testaamaan teoriaa, joka saattaisi olla ratkaisu asiaan:
Ongelmat:
Testasimme tätä tosiaan kerran Sonian kanssa, ja vaikka se kuulostaa nurinkuriselta, olimme onnessamme, kun saimme Tepon tekemään muutaman sisäänmenovirheen. Se ei tullut kesken pois, mutta verrattuna matalamman vireen täydellisiin toistoihin se meni keppien toiseen väliin nostatuksen jälkeen. Tällä siis jatketaan varsinkin keppien kohdalla.
Alkavaa kautta ja valmennusryhmää varten kirjasin ylös Vilun tavoitteet hyvin konkreettisesti;
Kuten on huomattavissa, tavoitteet eivät kummoisesti keskity tuloksellisuuteen :D
Tepon agilityn ykköstavoite keväälle on ratkoa sen kisavireestä johtuvia ongelmia. Tepon joulutauon vuoksi olemme vasta kerran päässeet testaamaan teoriaa, joka saattaisi olla ratkaisu asiaan:
Ongelmat:
- Kisoissa on tyypillistä, että vaikka Teppo menisi kepeille oikein, se tulee sieltä haukkuen pois joko heti toisesta välistä tai kesken kaiken. Treeneissä Teppo alkaa olla jo todella taitava eikä nykyään oikeastaan ikinä (kop kop) poistu kepeiltä liian aikaisin. Tässä on siis suuri ero kahden eri tilanteen välillä.
- Hypyillä Teppo tekee samantyyppisiä kieltoja kuin mitä keppien keskeytykset ovat, eli sen sijaan, että se "sitoutuisi" hyppyyn, se tarttuu herkästi minun liikkeeseeni ja haukkuen jättää hypyn ottamatta. Nämäkin ovat sellaisia, joita treeneissä harvemmin tulee.
Mahdollinen ratkaisu:
- Tepon vire nostatetaan treeneissäkin mahdollisimman lähelle kisakorkeutta. Jos siis treenaamme vaikeaa keppikulmaa kahden esteen kautta, nostatan Teppoa ennen näitä esteitä "treenataanko, treenataanko" -mantralla, leikitän sitä ja leikittäessä tönin kylkiin, mistä se ottaa paljon kierroksia. Sitten tehdään kepit "rajusti", eli varmistelua välttäen.
Testasimme tätä tosiaan kerran Sonian kanssa, ja vaikka se kuulostaa nurinkuriselta, olimme onnessamme, kun saimme Tepon tekemään muutaman sisäänmenovirheen. Se ei tullut kesken pois, mutta verrattuna matalamman vireen täydellisiin toistoihin se meni keppien toiseen väliin nostatuksen jälkeen. Tällä siis jatketaan varsinkin keppien kohdalla.
(Joskin sitten kun pääsemme kisoihin saakka, yritän siellä laskea Teppoa. Ei ainoastaan stressitasot kattoon -tyylillä :D)
Katsotaan, josko tässä keväällä Vilun lisäksi Teppokin pääsisi virallisille radoille kirmailemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti