tiistai 3. huhtikuuta 2018

Helmi- & maaliskuu

Jos eilen ei olisi myrskynnyt niin, että teillä on yhtäkkiä taas viisi senttiä lunta ja hiihtäjät väijyvät meitä laduttomienkin teiden mutkissa, olisin sanonut, että kylläpä se kevät yllätti ja tuli äkkiä. Tätä pientä takaiskua lukuunottamatta olen kuitenkin sitä mieltä, että ainakin valon määrä on lisääntynyt potenssiin kolmetoista niin nopeasti, etten meinaa pysyä perässä. Siitä ei tunnu olevan kuin muutama viikko, kun neljän jälkeen oli turha yrittää pitää koiria enää jänispelloilla vapaana, mutta nyt irtijuoksutukset voi hoitaa vielä illalla kahdeksan aikaa. Kätevää mutta joka kevät yhtä järkyttävää, kun sitä näkeekin eteensä enemmän kuin kuusi tuntia päivässä.

Mitä tässä sitten oikein on tapahtunut, kun en ole päivien pitenemiseen ehtinyt kiinnittää huomiota? Ainakin Tepon kanssa on kisattu ja jääty myös kisatauolle. Vilun kanssa ollaan edetty treeneissä ja pikku hiljaa minäkin alan löytää bc-ohjaamiseeni jonkinlaista rytmiä. Molemmilta koirilta on lähtenyt kilokaupalla karvaa - toiselta ihan oma-aloitteisesti ja toiselta äidin trimmerikäsittelyssä.

Puhelimen tulvivat kuvavarastot voisivat tiivistää sen, mitä kaikkea tähän vuoden ensimmäiselle neljännekselle on mahtunut:


Treeniä










Kisoja






Lepoa









Lenkkeilyä








Löytöjä




Hyvää ruokaa (kyllä, kyseessä on food baby)





Karvanlähtöä






Pieni koiraton reissu




Paljon sylihetkiä, shoppailua ja uuden maton testausta






Jatkamme huhtikuuhun samalla reseptillä - joskin kisaaminen jää Vilun epiksiin, karvanlähtö toivottavasti helpottaa ja minä keskityn Teneriffan sijaan Suomen aurinkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti