maanantai 28. elokuuta 2017

Syyssuunnitelmia

Listasin juuri äsken jokasyksyiseen tapaan itselleni tulevan puolivuotisen painopisteitä. Tärkeimpänä listassa lukee obviously "koulu", johon sisältyy tänä vuonna lähinnä erilaisia sivuaineopintoja. Kiivaan opiskelun ohella harrastukset rahoittaakseni teen töitä, ja vapaa-ajalla taas vietän parisuhdeaikaa, liikun itse ja liikutan koiria.




Koska koirablogissa ollaan, niin koirien suunnitelmia tarkentaisin seuraavalla tavalla:

Tepon kanssa treenaamme agilitya ja koetamme saada myös kisarutiinista kiinni. Tarkoitus olisi myös koko ajan vahvistaa Tepon kropanhallintaa, jotta agility-ympäristön haastavat liikeradat (ts. kepit) olisivat sille nykyistä helpompia. 
Agilityn ohella olisi hauskaa kokeilla myös Tepon kanssa haun ja viestin tyyppisiä treenaamisia, mutta en aio niistä ottaa sen enempää stressiä. Muiden mahdollisten oheislajien lisäksi tyyppi päässee muutaman kerran paimentamaan Vilun treenien ohessa.

Vilun suunnitelmat riippuvat jonkin verran kuukauden kuluttua koittavien luustokuvauksien tuloksista. Mikäli luusto on ok, agilitya tehdään mahdollisesti hieman enemmän ja rimoja aletaan hiljalleen nostaa. Mikään kiire pennun kanssa ei kuitenkaan edelleenkään ole; se on kropaltaan aivan kesken eikä sen tarvitse mitään ihmeempää vielä osata.

Paimennuksesta haluaisin meille ihan pitkäkestoisen yhteisen harrastuksen; vähän samalla tavalla kuin Tepon ja minun agilityni on jotenkin kuplassa olemista ja tekemistä, toivoisin samanlaista yhteyttä ja fiilistä Vilun kanssa aitaukseen ja laitumelle. Paimennustreenien lisäksi pennun kanssa olisi hauska oikeasti kehitellä tuota viestin treenaamista vähän eteenpäin ja mahdollisesti myös tehdä pieniä tokon alkeita. Tänään Vilu sai itse asiassa ottaa elämänsä ensimmäiset kunnon seuruuaskeleet, kun lopultakin uskalsin viedä seuraamista ajatellen tehtyä kropanpyöritystä seuraavalle tasolle ja palkata koiraa myös eteenpäin kulkevasta liikkeestä. Veikkaan, että pennulle saadaan jonain päivänä valmiiksi ihan hieno seuruu sekä oikealle että vasemmalle puolelle.

Tärkeimpänä koirien kanssa olisi kuitenkin hyvä saada muodostettua selkeä lenkitysrutiini. Olen ollut vähän hukassa sen suhteen, kumman kanssa teen kuinka pitkää lenkkiä ja millä tempolla, ja ahdistunut näinkin yksinkertaisista pohdinnoista aivan suhteettoman paljon. Varsinkin nyt kun Vilu alkaa olla jo ihan juoksukaveri-ikäinen, on suunnitelmien ja yhteislenkkien tekeminen vähän helpompaa. 


Olisi myös ihan kiva, mikäli tapaturma-altis pentumme säilyisi jatkossakin hengissä. Viimeisimpänä se päätti viikonloppuna kävellä suoraan maa-ampiaispesään.


Kaikkein eniten suunnittelen syksystä kuitenkin rentoa ja mukavaa aikaa, johon sisältyy kirpeitä metsälenkkejä, rauhallisia koulumatkoja Aurajoen aamusumun ylitse, yhteistreenejä, paljon lukemista, ystäviä ja koirien kanssa uusien asioiden opettelua. Toivon saavani ladattua akkuja niin, että pitkä, märkä ja kylmä talvi ei tuntuisi aivan niin synkältä kuin viime vuonna.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti