Ensimmäiset kääntymisharjoitukset

Alkuhuomautus: voi että tuntuu hyvältä, kun olen taas uskaltanut varovasti aloittaa pienen treenaamisen! Sunnuntaina nostin ja työnsin ja vedin käsipainoja kolmen vartin verran (niin, että ojentajat ovat yhä käyttökelvottomat) ja maanantaina ja tiistaina kävin juoksemassa. Eilinen meni töiden parissa ja tämä ilta on varattu laskiaispullille, mutta viikonloppuna jatketaan!

Teimme tänään aamupäivällä perheretken Mälikkälästä peltojen ja metsien lävitse Raisioon Myllyn kieppeille. Teppo pääsi ravaamaan hangessa kunnon rasvanpolttoravia ja Vilu juoksentelemaan suunnasta seuraavaan taukoamatta. Nuo kaksi ovat kyllä monessa asiassa yhtä erilaisia kuin ne kuuluisat yö ja päivä, eikä metsäkäytös siinä eroa; siinä missä Vilu viuhahtelee lumi pöllyten pitkin pusikkoja ja pellonreunoja, Teppo tyytyy köpöttelemään lähettyvillä jalkaansa sopiviin paikkoihin nostellen. Vilun myötä Teppo tosin on vähän kehittynyt ja tänäänkin spurttaili pikkusiskonsa perässä useampaan kertaan, mikä oli erittäin positiivista ja kannustavaa. Pallon perään se lähtee toki kuin tuuli, mutta nyt jo kyllä häviää vauhdissa siskolleen.
Vilu on muuten venähtänyt Teposta korkeudessakin jo reippaasti ohi (vai yli?). Välillä menee sekaisin se, kummasta kotona puhutaan, kun miehen kanssa käytämme mielikuvituksellisia ilmaisuja "pieni koira" ja "iso koira".

Iso tyttö!

Teppo on selvästi alkanut tajuta, että Viluhan on tyttö, eikä pelkkä ärsyttävä nulikka enää. Saa nähdä, kuinka mittavat erottelujärjestelyt on tehtävä, kun bordercollie aloittaa ensimmäisen juoksunsa. Ideana on joko antaa Vilu Bean luokse lellittäväksi tai viedä Teppo Helsinkiin, mutta varmasti kaikkien kannalta on parasta, että Teppo saadaan mahdollisimman pian leikattua. Nytkin se aina ulos mennessä ja sisään tullessa ulisee rapussa, kun jollain talon asukkaista on hyvät ajat meneillään.

Rankan lenkin ja ahkeran luidensyönnin jälkeen koirat sammuivat tänään päiväunilleen, joiden jälkeen Vilu sai vähän testailla agilitykäännösten alkeisharjoittelua keittiössä. Otin videota kahdesta peräkkäisestä pikkusessiosta, joiden kestot alkuineen ja loppuineen olivat molemmissa noin kaksi minuuttia. Leikkasin toistojen välistä pieniä hetkiä pois ihan vain kestoa lyhentääkseni, mutta mitään oleellista ei jäänyt puuttumaan :)
Ennen tämänpäiväistä olen muutaman kerran palkkailut lyhyesti Vilua ihan vain tuon tangon huomioimisesta ja koskettamisesta.

En muuten tiedä, että mikä siinä on, kun ikinä en satu kuvaamaan itseäni niin, että päällä olisi jotain muuta kuin törkeän likaisia, usein poikaystävältä lainattuja römppävaatteita. Ehkä ensi kerralla.