Teppo totesi eilen, että turha sitä rimojen yli on yrittää, kun limboamalla kulkee nopeammin. Tätä ajatuksenjuoksua sitten kummasteltiin:
Meillä oli eilen tosiaan ensimmäinen viikonloppukoulutus öö, muutamaan vuoteen? Aika nopeasti sitä taas hahmotti, miten hyvää ulkopuolinen silmä tekee meidän agilitylle: tälläkin kertaa treenilistalle kipusivat esimerkiksi
- se, että ohjaaja ohjaa koiran persjätön jälkeiselle hypylle eikä vain juoksuta tyytyväisenä ohitse
- se, että takaakiertoon voisi ohjata kauempaa ja ylipäätään koiralle voi antaa vähän tilaa (tämä esimerkiksi pakkovalssissa, jossa tyrkkäys vaatii pientä vipuvoimaa
- se, että ohjaaja uskaltaa jättää koiran suorittamaan keppejä, koska kyllä se ne suorittaa
- se, että koira hyppäisi rimojen yli.
Teppo päätti siis alkuun kulkea vähän vaivattomampia reittejä ja oikoa rimojen alitse. En jotenkin usko, että asiasta pitäisi olla kovin huolissaan, sillä koira ei ole koskaan missään muualla tehnyt vastaavanlaista. Jos jotain syytä omituiselle käytökselle pitäisi veikata, yhdistäisin sen siihen, että kun ennen seuranvaihtoa treenasimme ATT:n hallilla, Teppo teki toisinaan samaa ja jälkikäteen ajateltuna sillä on silloin ollut kroppa aika vinksallaan. Koira saattaa siis liittää hallin, sen maton liukkauden ja vaikean liikkumisen yhteen ja toistaa käytöstä vaikka nyt siihen ei pitäisi olla syytä.
Toisaalta jänteet saattavat vielä tuntua pahalta. Ei voi tietää. Koira liikkui kuitenkin hyvin, ei ontunut, ei vaikuttanut kipeältä. Jos käytös toistuu, täytyy miettiä uudelleen. Vähän minua toki jalan tilanne huolettaa, mutta kai tässä on vain tunnusteltava, onko se nyt varmasti ihan parantunut.
Sonian rata oli tosi kiva ja monipuolinen, ja saatiin sillä aikaan hyviä pätkiä. Vähän tuollaiselta sähläämiseltä oma ohjaaminen näyttää, mutta ei se niin justiinsa aina ole.
Lauantaina taas teimme Sonian, kaksilahkeisensa ja koiriensa kanssa 14 kilometrin mittaisen minivaelluksen Raisiossa. Syksy oli kaunis, vilpoinen ja ihana, ja makkara maistui vanhentuneeseen paprikamajoneesiin dipattuna naurettavan täydelliseltä. Tällaisia reissuja voisi tehdä viikoittain, niin rentouttavaa ja samalla virkistävää oli. (Ts. maattiin raatoina kotona loppuilta.) Ihmisiä tuli vastaan sopivan vähän ja käännetty pelto villitsi Sulon juoksemaan ympyrää ja ympyrää ja ympyrää. Teppo kummasteli lehmiä ja oli niin paha, että meinasi luvatta käydä tervehtimässä nuotiopaikalle sattunutta vierasta koirakkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti