torstai 25. elokuuta 2016

Ajatuksia

Ajatuksia (eli jokseenkin turhaa höpinää) eiliseltä ja tältä päivältä:

  • Agilitymotivaatiota löytyy tällä hetkellä sen verran runsaasti, että silmää räpäyttämättä lainasin eilen anopin autoa puhtaasti pelkälle koiranhakureissulle ja tankkasin kilttinä tyttönä 40 eurolla vähän ekstraakin tankkiin. Ajoin 170 kilometriä edestakaisin niin, että perillä vain moikkasin Lottaa ja makasin hetken sohvalla. Kunhan vain koiran sai Turkuun treenikaveriksi.
  • Jos motivaatiota tulisi enemmän eritellä, se kohdistuisi juuri nyt vahvemmin kisaamiseen kuin treenaamiseen. 
  • Yritän tehdä päätöstä siitä, haluanko ensi viikonloppuna maata mökkikalliolla vai kisata HAU:lla sekä lauantaina että sunnuntaina. Luulen, että kisata. Ylihuomiseen mennessä pitäisi päättää.
  • Tepon A on ihan sairaan hyvä. Sitähän ei siis varsinaisesti koskaan ole millään kriteerillä treenattu, vaan koiraa on yksinkertaisesti juoksutettu esteellä, sillä sen askeleet osuvat ihan luonnostaan molemmille kontakteille. Eilen pysähdyimme paluumatkalla hallilla ja totesin sielläkin, että turhaan minä A:ta pahemmin treeneissä teetänkään; sen kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa ja kyseessä on muutenkin sen verran raskas este koiralle että mitä vähemmän, sen parempi.
  • Eilen olin äärimmäisen tyytyväinen myös Tepon keppeihin. Sen taipui muun muassa putki - A - hyppy - hyppy -suoran lopuksi 90 asteen umpikulmaan vaivatta ja myös 90 asteen avokulmaan niin, että leikkasin takana. Erittäin hyvä ja rohkaisevaa sunnuntain kisoja ajatellen!
  • Sunnuntaina startteja on kolme, mikä vähän jännittää.

Thebis ja minä vuonna y.
  • Koiramaailma on välillä niin kummallinen, että irtiotot siitä tulevat erittäin tarpeeseen.
  • Toisaalta nautin kovasti myös kuplassa oleskelusta; siitä, kun päiviä rytmittää treenin, palauttelujen ynnä muun mukaan. Juoruilee ja suunnittelee.
  • Teppo täyttää jo viisi. Se ei ole enää varsinaisesti nuori koira. Surettaa.
  • Keittiössä miehen toimesta valmistuva pannukakku houkuttaa nyt sen verran, että onkin äkkiä kovin vaikeaa kasata ajatuksia liittyen muuhun kuin sokeriin.
  • Jos kuitenkin koetan kiteyttää: on ihana tunne tajuta, että agilityyn liittyvät unelmat ja suunnitelmat ovat täysin toteutettavissa. Kisoissa voi kisata, hallilla treenata ja meistä voi ihan oikeasti kehittyä ihan hyvä koirakko. On ihana tunne huomata, että tiedän, mitä haluan. Ja että kyse ei ole enää mistään muusta kuin siitä, miten paljon olen valmis tavoitteiden eteen tekemään töitä. Suuri, positiivinen sysäys ymmärtää asia olivat parin viikon takaiset PM-kisat, joissa Sonia ja Stella kisasivat yhtenä Pohjoismaiden parhaimmista koirakoista. Siellä minun ystäväni painoi radoilla sellaisen koiran kanssa, jota olin juuri viikkoa aiemmin juoksuttanut mökkimetsässä ja sen jälkeen koettanut muutaman minuutin välein saada ylös rantavedestä pulikoimasta. Mikä on esteenä sille, että me joskus olisimme yhtä pitkällä?
  • (Tiedostan toki, että maajoukkueeseen tai edes karsinoihin tai edes kolmosiin ei noin vain kävellä, mutta näin niin kuin laveasti ajatellen.)
  • Siirryn nyt ulkoiluttamaan urheiluvälinettä, jotta ehdin ajoissa takaisin pannukakunjakoon.
Röh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti