torstai 1. joulukuuta 2016

11-viikkoinen

Kirjoittelin Vilun omalle välilehdelle näin:

"Vilu haettiin meille kotiin eräänä marraskuisena tiistaina, johon herätessäni en olisi voinut aavistaakaan, että illalla kotona riehuisi pieni pennuntuoksuinen olento. Asiasta oltiin juteltu, soudettu ja huovattu jo jonkin aikaa, ja lopulta Bea laittoi viestiä, että mitäs jos sitten.

Vilun kanssa on ihanaa olla. Minulla ei ole oikeastaan muita tavoitteita sen suhteen kuin että siitä tulisi arjessa yhtä helppo ja näppärä koira kuin mitä Teppo on. Lisäksi toivon, että se oppii leikkimään, oppimaan ja nauttimaan kaikesta yhdessä tekemisestä, kuten agilitysta. Muuten haluan vain tutustua siihen ja näyttää, miten kiva paikka maailma on ja miten minä pidän sen turvassa.

Vilu on ahne, ja Vilua jännittävät uudet asiat. Vilu piilottaa usein vahingossa luunsa lampaantaljan alle, kun kiemurtelee sitä syödessään. Vilu leikkii rajusti ja murisee pelottavasti, ja Vilu rakastaa alusvaatteita. Vilu luottaa ja rakastaa kovasti.


Juuri nyt Vilu saa opetella olemaan irti, tulemaan luokse, kestämään häiriöitä, totuttelemaan kaupunkiympäristöön ja leikkimään. Vilusta tulee toivottavasti Tepon kanssa ajan kuluessa oikein hyvät ystävät, vaikka ainakin vielä pentu tuntuu isoveljen mielestä olevan lähinnä vain ärsyttävä."

Ollaan reissattu busseilla lähes päivittäin erilaisiin paikkoihin katselemaan ja ihmettelemään. Ollaan harjoiteltu sheippaamista, ja nyt Vilu nyökkää jo, ja ollaan harjoiteltu vastaantulevien koirien ohittamista. Se on helppoa, kun vain heittää pennulle ruokaa maahan. Ylipäätään Vilu on syönyt suurimman osan ruokansa kädestä tai maasta erinäisinä palkkoina.Vähän luikku se on, joten palkata täytyy enemmän.

Teppo ilahtuu, kun tulee omalta lenkiltään sisään ja huomaa, että sisko on täällä vielä. Se väläyttelee välillä pieniä leikin alkuja, mutta muuten on pysytellyt varsin etäisenä. Toivon, että se vähän sulaisi. En tiedä, millaisessa ajassa koirista yleensä tulee ystävyksiä tai tuleeko niistä välttämättä aina lainkaan, mutta tässä katsellaan ja totutellaan.

Huomenna Vilu pääsee leikittämään äitiään Koroisten niityille. Kiva nähdä, millaiseen painiin ne puolentoista viikon eron jälkeen ryhtyvät. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti