4.12.20
Ensimmäinen kynsi irtoaa (oej). Vilu on leikkimässä suomenlapinkoiraystävänsä Taikan kanssa pari tuntia Taikan pihassa. Leikkien alussa Vilu liukastuu pahasti pienen lumipeitteen päällä: Se juoksee nurmelta asfaltille, jarruttaa, liukastuu, kaatuu kyljelleen ja liukuu päin halkopinoa. Pikatsekkauksella Vilu on kunnossa - ei onnu tai arista - joten leikit saavat jatkua.
Leikkien (pari tuntia) ja kotiin kävelyn (30min) jälkeen Vilu menee eteiseen istumaan todella kipeän oloisena. Huomaan tarkemmin tutkimalla, että oikeasta etujalasta yksi kynsi on noussut ytimestä irti, "pompannut" ylös. Saan varattua ajan eläinlääkäriin (Turun Omaeläinklinikka) samalle iltapäivälle. Eläinlääkärissä sarveinen poistetaan ja koira saa kipulääkkeet. Kotona tassu suojataan ja kynttä putsataan. Oletamme, että kyseessä on vain tapaturma, joten esimerkiksi suunnittelu kevään agilityn osalta jatkuu.
17.1.21
Toinen ja kolmas kynsi irtoavat (otj, oej).
Olen Vilun kanssa rauhallisella hankilenkillä läheisellä hakkuuaukealla. Vilu tarpoo aivan rauhakseen vapaana ja haistelee eläinten jälkiä eikä näytä missään vaiheessa, että siihen sattuisi. Alusta on epätasainen ja koiran on oltava tarkkana askeltensa kanssa - lunta on paljon ja alla hakatun metsän pohjaa. Kun olemme ulkoilleet parisenkymmentä minuuttia, otan koiran tassuista lumipaakkuja pois ja huomaan, että yksi oikean takajalan kynsistä on pompannut samalla tavalla kuin joulukuun alussa etujalassa. Koira ei arista tassua tai näytä muutenkaan minkäänlaista kipua. Kävelemme kotiin viisi minuuttia.
Olen Vilun kanssa rauhallisella hankilenkillä läheisellä hakkuuaukealla. Vilu tarpoo aivan rauhakseen vapaana ja haistelee eläinten jälkiä eikä näytä missään vaiheessa, että siihen sattuisi. Alusta on epätasainen ja koiran on oltava tarkkana askeltensa kanssa - lunta on paljon ja alla hakatun metsän pohjaa. Kun olemme ulkoilleet parisenkymmentä minuuttia, otan koiran tassuista lumipaakkuja pois ja huomaan, että yksi oikean takajalan kynsistä on pompannut samalla tavalla kuin joulukuun alussa etujalassa. Koira ei arista tassua tai näytä muutenkaan minkäänlaista kipua. Kävelemme kotiin viisi minuuttia.
Kotona mies huomaa, että myös Vilun oikeasta etujalasta on toinen kynsi puoliksi noussut ytimestä irti. Tämä etujalan kynsi ei vaikuta erityisen kipeältä, joskin Vilu vähän aristaa tassun käsittelyä. Takajalan kynsi on melkein jo irti ja mies saa pyöräytettyä sarveisen kokonaan pois. Päätämme, että ryhdymme antamaan Vilulle joulukuusta jäänyttä kipulääkettä (Loxicon?) ja koitamme saada ajan mahdollisimman pian Turun SLO-spesialistille Eva Einola-Koposelle. Koira saa olla nollaliikunnalla ja sen oikean puoleiset tassut suojataan ulkona hyvin.
18.1.21
Soitan Koirakissaklinikalle, mistä kerrotaan, että Eva sattuu olemaan lomalla juuri tämän viikon. Hänelle kuitenkin jätetään viesti ja pyydetään soittamaan heti ensi viikon alussa.
Soitan Koirakissaklinikalle, mistä kerrotaan, että Eva sattuu olemaan lomalla juuri tämän viikon. Hänelle kuitenkin jätetään viesti ja pyydetään soittamaan heti ensi viikon alussa.
23.1.21
Neljäs kynsi irtoaa (vtj).
Neljäs kynsi pomppaa ytimestä irti kotona. Vilu on eteisessä etsimässä nappuloita "kehonhallintaradalla" (lattialla leluja, muutama halko, tasapainotyynyjä ym jotka pakottavat koiran miettimään askeliaan), kun se kaataa seinään nojanneen pienen taulun ja pomppaa säikähtäessään kauemmas. Vilu vinkaisee ja ontuu kolmalla jalalla olohuoneeseen.
Vasemmasta takajalasta on kynsi pompannut samalla tavalla kuin edellisessä setissä irronut oikean etujalan kynsi. Tämä on kuitenkin selvästi kipeämpi tapaus: koira pitää jalkaa ajoittain ilmassa, se venyttelee, läähättää eikä pidä tassua paikoillaan maatessaan. Mies vie koiran päivystykseen Raision Vettoriin, missä molemmat puoliksi irronneet sarveiset irrotetaan. Tämän käynnin hinta ennen vakuutuksia noin 430e.
24.1.21
Seuraavana aamuna päivystyskeikasta huomaamme, että sarveisten poiston lisäksi eläinlääkäri on katkaissut kynsien ytimet. Ne vuotavat ja näyttävät aivan järkyttäviltä. En voi meidän kokemuksemme perusteella suositella tätä toimenpidettä kenellekään. Selvittelyn tuloksena saamme seuraavalla viikolla hoitaneen eläinlääkärin kommentin asiasta: Hänen mukaansa kyseessä on normaali toimenpide, jota Vettorin kirurgi on hänelle suositellut. Tarkoituksena on, että uusi kasvava sarveinen tavoittaisi nopeammin ytimen kärjen ja näin suojaisi sitä paremmin. Katkaistu ydin kuulemma myös paranee nopeammin, sillä se epätodennäköisemmin tarttuu mihinkään ja repeää.
Meidän kokemuksemme on se, että aiemmin irronneet/irrotetut kynnet, joista jäljelle on jätetty kokonainen ydin, ovat parantuneet tuplasti katkaistuja ytimiä paremmin. Nämä katkaistut ytimet ottavat kolhua vielä 2,5 viikon kuluttua operaatiosta, kun taas kokonaisen ytimen kanssa Vilu teki jo metsälenkkiä (tossu jalassa) samassa vaiheessa joulukuussa. Katkaistut ytimet ovat aivan turha vaiva omistajalle ja ekstrakipu koiralle. En suosittele, vaikka eläinlääkärillä tietysti on varmasti myös perusteet näin brutaali toimenpide tehdä.
25.1.
Miten teillä nyt menee ?
VastaaPoista