Ongelmanratkaisua

Näiden agilityn alkeiden opettelu on ollut Vilun kanssa monella tapaa varsin jännittävää. Minun aivoni eivät ole vielä aivan kääntyneet oikeanlaiseen bc-asentoon niin, että osaisin ennustaa mahdollisia ongelmia, joita harjoitellessa voi ilmetä. Jälkikäteen on sitten aina laitettava aivonystyrät töihin ja pohdittava, kuinka lähestyä haasteita.

Hurja babykoira ihan pienenä.

Olimme esimerkiksi äsken tyhjällä hiekkakentällä harjoittelemassa sitä kiertämistä hienon itse rakennetun tötteröviritelmän kanssa. Namilla palkattuna sain Vilulta oikeanlaisia suorituksia, mutta niistä osan aika äänekkäitä. Tässä ilmenee haaste numero yksi: missä määrin jättää palkkaamatta haukullisista toistoista ja millä tavalla ilmoittaa, että ne eivät ole haluttuja? Mielestäni ei ole selkeää vain jättää palkkaamatta, sillä se lähinnä vain kiihdyttää Vilua ("Saatana anna jo palkka! #€%!&!"). Olen aika reippaasti itse esimerkiksi kääntänyt selän / noussut seisomaan / vienyt palkan mahdollisuuden pois. Tämä on aika kova rangaistus tilanteessa, jossa pentu tavoittelee palkkaa periaatteessa ihan oikealla suorituksella mutta pienellä, ei-halutulla lisämausteella. Se on kuitenkin toiminut mielestäni aika hyvin ja vähentänyt joka kerta turhaa äänenkäyttöä, eikä Vilu ole ottanut itseensä, kun hiljentymisen jälkeen olen sitä kovasti kehunut ja palkannut ja tehtävä on sitten otettu heti uudelleen.

Lelun kanssa sitten taas Vilu keräsi kierroksia sen verran, että lähti flänkkäämään minua ja tötsää ympäri, palloa vain tuijottaen. Alkuun en tiennyt yhtään, miten ratkaista tilannetta, sillä sanallinen vihje ei soittanut paimenmoodiselle mitään kelloja. Ongelmahan tässä tilanteessa nyt jälkikäteen ajateltuna on se, että tötsällä ei ole riittävän suurta arvoa Vilulle; pentu ei koe, että kiertäminen olisi tie hauskanpitoon. Oli hieman vaikeaa saada pentua palkattua ja näytettyä sille että hei, sen lelun saa nimenomaan tekemällä saman asian kuin äsken ruoalla, kun se vain kyttäsi jo valmiiksi matkalla juoksemaan pallon perään.

Sain sen verran ajatuksesta kiinni, että leikitin pennun lelusta repimällä aika lähelle tötsää, pyysin irrottamaan ja annoin tarjota. Epäonnistuneita yrityksiä oli paljon, mutta pikku hiljaa tyyppi alkoi selvästi tajuta kiertämisen ja lentävän pallon yhteyden. Saatoin jäädä jo vähän kauemmaksi leikittämään, ja lopussa myös tein niin, että Vilu irrotti pallosta kauempana, kävin hakemassa sen, kävelimme yhdessä tötsää kohti ja tyyppi tarjosi itse aika kaukaa jo kiertämisen. Näistä se sai hurjan suuren palkan; juoksin pennun kanssa edestakaisin kenttää pitkin (ja tein siinä samalla valsseja ja persjättöjä mukavasti sekaan).

Olisin voinut hyvin lopettaa jo paljon aikaisemmin kuin nyt lopetin, mutta päätin olla tavallaan epäreilu ja vähän puskea Vilua. Lopettamalla siihen, että en saa pennulta oikeasti hyviä, haluttuja suorituksia, olisin ehkä säästänyt molempien hermoja ja keskittymiskykyä, mutta halusin vähän testata sitä, millä tavalla Vilu reagoi, kun en niin sanotusti luovuttanut. Olen sitä mieltä, että koiralta ei yleisesti ottaen voi vaatia mitään, mutta sitä voi haastaa ja sitä voi kokeilla, ja sitä tässä yritin. Jos Vilu olisi esimerkiksi sulkeutunut täysin - ottanut pallon ja juossut kentän reunalle murjottamaan - olisin kokonaan purkanut "treeni"tilanteen ja ihan vain leikkinyt ja palkannut osallistumisesta yhteiseen olemiseen. Pentu kesti mielestäni kuitenkin tosi hyvin, ja sen suoritukset selvästi paranivat, mikä oli tavallaan "voitto".

Niin hyvä mieli kokeilusta ei kuitenkaan jäänyt, että sellaista kovin yleisesti harrastaisin. Keskimäärin haluan pystyä palkkaamaan koiraa lähes joka toistosta niin, että se kokee onnistuvansa hyvin helposti. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, kun tilanne on testattu, ja ensi kerralla tiedän, millaista reaktiota Vilulta voi odottaa. Tehtävä on sille periaatteessa hyvin yksinkertainen, sillä se kotona tietää tasan tarkkaan, mitä "vasvas" tarkoittaa; kierrä vasemmalle tolppaa, kunnes saat siitä palkan. Lelun lisääminen yhtälöön sitten taas vaatii minulta ajatustyötä ja soveltamista niin, että pennun on ensi kerralla helpompi onnistua välittömästi.

Lisäys muutama minuutti julkaisun jälkeen: Haa! Nyt soi yksi kello. Ensi kerralla ainakin kokeilen harjoitusta kahden lelun leikkinä, sillä se toimii tyypin kanssa todella hyvin ja voisi vähän helpottaa tuota "välttelykäytöstä".

-

Tällaisin analyyttisin miettein tiistaiaamuun! Me lähdemme iltapäivällä Helsinki-reissulle, kun koirat pääsevät huomenna molemmat Marin käsiteltäviksi Espooseen. Aika jännä kuulla, että millaista kommenttia Vilu kropastaan saa :)