Reissasimme eilen Vilun kanssa Helsinkiin, ja tänään aamupäivällä pakkasin koirat laina-autoon ja ajelin Puolarmetsään vähän väsyttämään niitä ennen Marin hoitavia käsiä. Lähinnä ajatuksena olisi varmistaa, että Vilu ei olisi aivan all over the place hoitotilanteessa, ja suunnitelma toimi: Mari aloitti hoitamisen pennusta aika napakasti eikä Vilu lainkaan protestoinut.
Marin löydökset pennun kropasta olivat varsin huonoja, joskin nyt kropan pitäisi olla suoristettu ja avattu ja Vilun helpompaa jatkaa kasvamista. Sen niska oli kiertynyt edestä katsottuna vastapäivään ja sillä tavalla saanut koko selän mutkalle. Olen aiemmin ihmetellyt Vilun tapaa täristää sen etujalkoja aina välillä, ja kuulemma tapa mitä todennäköisimmin johtuu niskan kipeydestä.
Lisäksi oikea takajalka kääntyi sisäänpäin ja vasemmassa lonkassa oli kireyttä. Vilun oikealle taipuneen hännä pitäisi viikossa suoristua, joten siitä on mahdollista nähdä aika hyvin, onko hoito vaikuttanut toivotulla tavalla.
Tepolle jäi lopusta aikaa vain parisenkymmentä minuuttia, mutta siitä ei löytynytkään muuta kuin pientä kireyttä viimeisestä selkänikamasta (about). Tyyppi makasi silmät ummessa ja onnellisena ja nautti Marin kosketuksesta. Hullua ajatella, että ensimmäisellä kerralla vuosia sitten Teppo huusi ja tärisi, kun se oli niin kipeä.
Nyt tyyppien pitäisi siis olla rentoja ja hyväntuulisia ja letkeitä ja onnellisia! Tuossa ne makoilevat lattialla, pentu etenkin aika väsyneen oloisena. Bussimatka takaisin Turkuun olikin hyvin rauhallinen. Huomisen koirat saavat viettää hihnassa käsittelystä toipuen, mutta perjantaina pääsemme lenkkeilemään yhdessä uuden bc-tutun kanssa.
Tuntuu ihan sunnuntailta, mutta tässähän on enää kaksi päivää ennen kuin alkaa oikea viikonloppu! Kivaa!
 |
| Tyyppi Tyyppiset. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti