Juoksuaika ja jälkeä

(c) Bea

Joitain minuutteja edellisen postauksen julkaisemisen jälkeen kävin tarkastamassa tilannetta Vilun takajalkojen välissä, kun Teppo niin kovasti paikkoja yritti päästä nuuhkimaan. Teppo oli jo muutaman päivän ollut nenänsä kanssa Vilusta normaalia kiinnostuneempi mutta ennen tiistaita en todellakaan osannut ajatella, että kyseessä voisi olla mitään normaalitilannetta kummempaa. Siinä sitten kuitenkin totesin, että jaaha, verta vuotaa.

Vilu-rukka aloitti juoksunsa siis jo kahdeksan kuukauden ikäisenä! Pieni pentuparka. Se on ollut kovin hellyydenkipeä, vähän nuutuneen oloinen ja normaalia paljon rauhallisempi. Osa käytöksestä on varmaan yhdistettävissä myös lämpimään säähän mutta esimerkiksi tuo läheisyyden hakeminen on ollut normaalia voimakkaampaa jo yli viikon ajan. Teppo on nyt ollut Vilusta välillä kiinnostunut, nuuhkutellut ja käynyt joitain kertoja vähän liehittelemässä pentua, mutta se on uskonut ihan pelkästä "krhm"-huomautuksesta, että nyt täytyy siirtyä takavasemmalle. Lattioita Teppo nuoleskelee mutta ihan kiva vain, ettei tarvitse kulkea koko ajan itse rätin kanssa :D Joskin aika hyvin Vilu itsensä puhtaana onkin pitänyt.

Olin itse koko tiistai-illan aivan hämmentynyt ja järkyttynyt. Minulla ei tosiaan ole koskaan aiemmin ollut narttukoiraa ja olin henkisesti valmistautunut siihen, että Vilu aloittaisi juoksunsa äitinsä tapaan vasta yli vuoden ikäisenä eli joskus syksyllä. Tepon leikkaamistakaan ei olla sen tarkemmin vielä suunniteltu. Koirat saivat nyt nämä päivät viettää yksinolonsa eri huoneissa ja jotta vahingoilta varmasti vältytään, Teppo matkasi tänään äidin kyydillä mökille ja jatkaa sieltä ainakin viikoksi, todennäköisesti kahdeksi Helsinkiin evakkoon. Ei saada treenejä taaskaan rullaamaan mutta sille ei nyt voi mitään.

(c) Bea

Tosin jälkeä Teppo ehti tokon lisäksi tehdä samoin kuin Vilukin. Viikko sitten molemmat saivat harjoitella peltomakkarajäljet anopin mökillä ja eilen suuntasimme lentokentän lähelle Emmin kanssa treenaamaan neljän koiran kanssa. Tepon ja Vilun jäljet olivat vielä aika lihapullapitoisia mutta molemmat koirat myös tekivät todella tarkkaa ja keskittynyttä työtä. Erityisesti Vilun kanssa alan kyllä innostua noiden jälkien tekemisestä, sillä se selvästi tykkää puuhasta ja malttaa edetä tarkasti ja huolella. Sen eilisen ensimmäinen jälki oli aika epätasaisessa maastossa ja vähän mutkittelikin, mutta tämä ei vaikuttanut haittaavan lainkaan. Tepon jälki oli kaareva mutta tasaisella alustalla ja Vilun viimeinen taas ihan vain kolmen metrin mittainen superkiva lopetus treenille.

Nuuhkuttamisen lisäksi tyypit saivat harjoitella odottelua silloin kun Emmin kanssa jälkiä talloimme, ja Vilu kyllä yllätti minut todella positiivisesti. Se ei ole vielä käytännössä lainkaan joutunut odottamaan niin, että sitoisin sen jonnekin ja lähtisin itse kauemmas. Nyt sen oli oltava paikoillaan muutama pitkäkin pätkä. Oletin, että pentu olisi aloittanut aivan hirveä konsertin, mutta se tyytyikin vain tuijottamaan tekemisiäni tiiviisti. Jee!

Eilisillan, tämänaamuisen pitkän jokirantalenkin ja nyt päivällä kolmen tunnin kaupunkihengailun jäljiltä Vilu vaikuttaa aikamoisen väsyneeltä ja saakin nukkua koko loppupäivän. Teinipentu on ansainnut oikein superpitkät yöunet!

(c) Bea