Sairaan seurana erilaiset koirat

Koirien viime viikko sisälsi kahdet toko(/"toko")treenit ja lauantaina Vilu pääsi vielä ensimmäisen kerran metsään harjoittelemaan namiruutua tulevia jälkitreenejä ajatellen. Lenkkeilimme myös Emmin, Susun ja Keenan kanssa Raisiossa ja itseksemme Länsikeskuksen pelloilla, mistä koirat ensin bongasivat houkuttelevan jäniksen ja minä seuraavaksi epämiellyttävän oloisen kyyn. Lauantaina lähdimme vielä miehen porukoiden mökille, missä nelijalkaiset saivat totutella pienten lasten läsnäoloon ja vähän kaikenlaisiin häiriöihin. Itse sairastuin mukavasti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä rajuun vatsatautiin ja kun lopulta pääsimme takaisin kotiin, kuumekin nousi yli 38 asteeseen.

Joten jälleen sairastetaan. Kivaa :D Eipä tässä sitten, koirat saavat lyhyemmät lenkitykset ja minä koitan kotona repiä lukuvuoden viimeisiä suorituksia kasaan. Kandi alkaa olla nyt kypsäriä vaille valmis eikä kurssejakaan ole onneksi varsinaisesti käynnissä enää kuin yksi. Jos tästä keväästä selviän ihan oikeasti hengissä niin sitten on kyllä syytä todella juhlia! Pennusta on kasvanut jossain määrin (krhm) selväpäinen tapaus, kandi on tosiaan tehty (joskin opintopisteitä täytyy varmaan vielä kesällä vähän haalia jostain), hoidin työsopimuksen kunnialla loppuun, sain uuden työpaikan, tein kursseja kolmesta eri aineesta ja olen vielä ystävyyssuhteitakin ehtinyt pitää yllä. Kuulemma avovaimon paikkakaan ei mene uuteen hakuun :D

Teppo on nyt siis saanut jo rasittaa jalkaansa aika lailla normaalisti, joskin agility saa yhä jonkin aikaa olla. Harmittaa kyllä taas olla kuntouttamassa pientä koiraa, joka ei raukka tunnu pitkiä aikoja terveenä pysyvän. Toivon, että tämä viimeisin ontuminen oli tosiaan vain jonkinlainen venähdys lihaksessa eikä mitään sen vakavampaa. Jos vaiva toistuu, kun rasitusta lähdetään lisämään, niin sitten on toki käytävä lääkärissä kääntymässä tarkastettavana. Uskon kuitenkin, että mökkiviikko sinkoiluineen ilman asianmukaisia lämmittäviä tai jäähdyttäviä ravilenkkejä sattui johtamaan pieneen vammaan, joka tuskin sen suurempia hoitotoimenpiteitä (muuta kuin lepoa ja lihashuoltoa) vaatii. En ole asiantuntija sanomaan mutta Tepon tuntien en ihmettelisi ollenkaan. Kokeillaan näin kotikeinoin kun ei koira ole nyt enää kohta pariin viikkoon oireillut.

Vilun kanssa taas on ollut hermo välillä aika kireällä viime postauksessakin mainitsemani kuumumisongelman takia. Sillä ei oikein tunnu aina pysyvän pää niin kasassa, että se malttaisi pitää kierroksia jotenkin hallussa, ja nämä stressaavat tilanteet sitten purkautuvat huutona ja sinkoiluna ja riehumisena. Siinä vaiheessa kun tilanne on edennyt huutoon asti, pentuun ei enää käytännössä saa kontaktia, vaan se on vietävä tilanteesta pois ja antava rauhoittua muualla. Jotenkin vain tuntuu, että hankalia paikkoja pennun kanssa tulee yhä useammin ja se kyllä harmittaa ja ahdistaa.
Toisaalta tyypillä tuntuu olevan myös jonkinlainen mörkövaihe meneillään. Se esimerkiksi eilen kauhistui, kun kaksi ihmistä istuskeli normaalisti tyhjän jalkakäytävän reunalla. Vilu oli sitä mieltä, että ohi en kävele, joten kierrettiin sitten kauempaa. Pentu on bongaillut ympäristöstä muutenkin aiemmasta poikkeavia juttuja ja puhissut niille kovasti. Toivon, että tällaiset vähän arkea hankaloittavat piirteet tasoittuvat ajan ja itsevarmuuden myötä :D

Hauska tilanne verrata koiria tässä asiassa toisiinsa kävi itse asiassa juuri äsken, kun kodinhoitohuoneeseen lykkäämäni imuri päätti ottaa hatkat ja kaatui raolleen jäänyttä ovea vasten pamauttaen sen auki. Imurin varsi läimähti keskelle käytävää ja Vilu alkoi ulvoa ja haukkua ja peruutti äkkiä pois. Tepolta pääsi säikähtänyt "puh", se alkoi heiluttaa häntäänsä, meni tarkistamaan tilanteen ja tuli onnellisena ilmoittamaan minulle, että kaikki hyvin. Molemmat saivat rapsutuksia ja kehuja, Teppo välittömästi ja Vilu vähän palauduttuaan, mutta huvitti kyllä seurata reaktioiden eroavaisuutta sivusta :D
(Itsehän säikähdin aivan kuollakseni, kun yhtäkkiä sivusilmällä näin jonkun ihmisen korkuisen asian hyökkäävän keskelle asuntoa. Huh.)

Agilitytreenejä odotellessa!