Treenikentällä

Vietimme aamupäivän taas Bean kanssa TPH:n treenikentällä Raisiossa. Vilu sai aivan alkuun ensimmäisen kerran ikinä kaulapannan kaulaansa ja harjoitella kauniisti kulkemista autolta kentälle. Olin valmistautunut yleiseen riehumiseen, josta rauhoittumiseen olisi kulunut käytännössä koko ensimmäisen kierroksen treenivuoro, mutta pentu tajusikin jutun juonen nopeasti ja rauhallisesti tyytyi kulkemaan suurin kiitoksin ja palkkailuin nurmikolle. Babykoira aina välillä yllättää.

Kentälläkin Vilun mielentila oli erinomaisen rauhallinen, kun alkuun palkkailin sitä maahan-seiso-vaihdoksista, joita kotona olen muutaman kerran kokeillut. Vilu on kova ennakoimaan ja tarjoamaan mitä ikinä keksiikään, joten tällaisissa liikkeissä sille täytyy ihan ajatuksen kanssa ja pienin askelin lähteä rakentamaan kestoa asennoille. Tyyppi vaikutti tajuavan idean aika näppärästi ja ansaitsi moisen jälkeen saada muutaman kerran juosta pallolle (ajatuksena siedättää sitä minun juoksuuni).

Vilu pääsi kentälle myös toisen kerran, tällöinkin alkuun kauniisti pannassa kulkien, ja kiersi suurta muovitötsää agilitymielessä. Pieni erotti suunnat erinomaisesti mutta se teki varsinkin toiseen suuntaan niin, että kohteen taakse juostuaan jäi hidastamaan ja odottamaan palkkaa. Bea huomautti, että minä huudan "jes!"-palkan juuri tuossa kohden, joten todennäköisesti Vilu on tottunut juuri tietyssä kohdassa odottamaan palkan lentävän jonnekin ja jäi siksi kyttäämään. Tämä ei ole erityisen toivottavaa, joten jatkossa paneudumme vähän napakampaan suoritukseen :D
Loppuun Vilu kuitenkin teki muutaman todella hienon kierron niin, että lähetin sen kaukaa ja lähdin saman tien toiseen suuntaan juoksemaan. Pentu on hieno.



Teppokin pääsi innoissaan treenikoiran rooliin. En muista, minkä verran olemme ruutua koskaan harjoitelleet (varmaan lähinnä Teppo on juossut palkalle ruutuun joskus), mutta nyt on ainakin alkeet tehty uudelleen. Frisbee sai toimia kosketusalustana näin alkuun mutta väitän, että jos olisin muutaman kerran ottanut sen jo tuossa lopussa pois, Tepolle olisi saatu kerralla rakennettua jonkinlainen kokonainen suoritus. Ei huonommin! Ensi kerralla sitten vain vaikeuttamaan :) Lisäksi todettiin, että noutokapula ei pysy suussa ja että sitoutuminen tötsän kiertämiseen kaipaa treeniä. Teppo sai leikkiä ja oli hurjan iloinen taas päästessään treenaamaan <3

Kyllä tässä nyt on tullut koiria harjoitettua! Kivaa! Sunnuntaina molemmat saivat myös ajaa pikkuiset jäljet pellossa ja etenkin Vilu oli oikein vakuuttava ainakin näin ummikon silmään; eteni rauhallisesti ja imuroi suurimman osan sydämistä matkan varrella suuhunsa. Tällainen rauhallinen nenänkäyttö tekee sille kyllä erinomaisen hyvää, kun muuten tyyppi tuppaa tekemään kaiken ihan sata lasissa :D Tänään koirat pääsevät vielä rellestämään muutaman bc-kaverin kanssa ja huomenna sitten lepäilevät, kun minulla alkaa uusi työ.