Sairastuvalta (+ pentu kasvaa)

No eipä pysynyt Teppokaan ihan tasaisena viikon loppuun saakka, vaan sunnuntaiaamuna liikkui sen verran epäpuhtaasti, että kisat jäivät silloin kisaamatta. Se ei ontunut erityisen näkyvästi mutta kuitenkin niin, että minä erotin, ettei kaikki ollut ihan ok. Vanhemmat ja Suomeen palannut Lotta kävivät nappaamassa Tepon sitten mökiltäpaluumatkalla mukaansa Helsinkiin lellittäväksi, joten tämän viikon kotona on ollut vain pentu pentunen.

Ontuminen todennäköisesti johtui lauantaisesta riehumisesta anopin mökillä. Koirat saivat siellä juosta pihalla mielin määrin ja lisäksi metsässä tunnin lenkin verran. Tepon tuli varmaan spurttailtua vähän liikaa vähän liian puutteellisilla lämmittelyillä ja jäähdyttelyillä, ja sunnuntaina jokin vanha vamma sitten vihoitteli tai muuten vain tyypistä tuntui vähän jäykältä. Ensi kerralla sitten paremmin.
Eikä muuten olisi ollut ihme, jos myös Vilu olisi sunnuntaina kulkenut vähän huonosti; metsälenkin loppupuolella se onnistui hyppäämään parin metrin korkuiselta kalliolta alas. Maassa oli onneksi lunta ja sen alla paksu kanervikko, mutta silti. Jonkin verran kissaa tuossa pennussa on pakko olla, kun se tuntuu selviävän vahingoittumattomana kaikista mahdollisista kolhuista. Marilla tosin saattaa olla reilusti töitä, kun vien Vilun Espooseen ensimmäisen kerran hoidettavaksi. Sunnuntain babykoira sai viettää visusti hihnassa ja rauhallisesti vain kaupungin kaduilla kulkien.

Viime viikolla ehdittiin aloittaa tärkeä treenaaminen ^.^

Ja minä olen edelleen kipeänä. En ymmärrä, että mikä ihmeen tauti tämä on, kun tätä on nyt on off -tyyppisesti jatkunut jo monta viikkoa. Jouduin tänään soittamaan töihin ja ilmoittamaan, etten voi tehdä viikonloppupäivystystä perjantaista maanantaihin, enkä kyennyt eilen menemään kandiseminaariin, enkä tänään lyriikkakurssille, jolta nyt putoan poissaolon vuoksi pois. Tällaisina "vapaapäivinä" olisi hyvä ja ihanteellista sitten edistää koulutehtäviä kotoa käsin, mutta olen jotenkin niin voimaton, ettei sekään onnistu. Eilen sain jotenkin rämmittyä puolikkaan kurssin materiaalit lävitse tulevaa tenttiä varten, mutten ole ihan varma, että jäikö muistiin niistä yhtään mitään.
Leivoin illalla sentään muffinsseja ja opettelin pelaamaan miehen videopeliä. Vilukin pyörii hienosti molempiin suuntiin, toiseen jopa silloin, kun se seuraa ulkona vasemmalla puolellani ja minä liikun eteenpäin.

Kävin äsken piipahtamassa läheisessä rantaryteikössä, missä pentu sai juoksennella puskasta toiseen. Pieni, rauhallinen kävelykin aiheutti jo massiivista hikoilua ja hengästymistä. Nyt istun uupuneena keittiönpöydän ääressä ja mietin, että minkä kurssin tehtäviä tässä nyt jaksaisi yrittää tehdä. Ärsyttää aivan tuhottomasti tällainen sairastelu. Haluaisin tehdä asioita ja innostua asioista mutta juuri nyt ainoat jutut, jotka sytyttävät, ovat ruotsalaisten agilityvideoiden selailu, bc-agilitysta haaveilu ja sohvalla makaaminen. Ja sokeri.

Vilu on muuten alkanut komentaa kotona, jos esimerkiksi käsi ruokasäkissä on liian hidas ja palveluun pitäisi saada vähän vauhtia, tai jos leikki loppuu eikä pienen mielestä se ollenkaan saisi loppua. Vilu myös heittelee leluja itsekseen ja itselleen hämmentävän korkealle ja jäystää kunnioitettavaa vauhtia raakarustoja menemään. Se on suunnilleen kymmenen kiloa painava ja korkeudeltaan jo Teppoa enemmän, joskaan kunnolla mitannut en vähään aikaan ole. Se on yhä todella ahne mutta ulkona jopa mieluummin ottaa palkaksi leikkimistä kuin nappuloita. Molempien luokse kuitenkin juoksee salamana, jos sille edes vihjaa, että nyt olisi jotain kivaa saatavilla.

Rappukäytävällä pentu juoksee jo hyvin pienestä liikkeestäni päästä päähän ilman, että nappula/lelu lentää sen edelle. Se oppi sisällä pyörimään toiseen suuntaan ja pystyi saman tien suorittamaan saman tehtävän myös ulkona, ison tien vieressä. Toisaalta se on vähän alkanut kiinnostua muista koirista turhan paljon, mihin täytyy kiinnittää huomiota (lähinnä siinä mielessä, että taskussa olisi jotain todella palkitsevaa ohituksiin ja oma reagointini olisi nykyistä nopeampaa).

Ja eilen irtosi pennulta poskihammas!

Sellainen nopea, sekava tilannepäivitys. Babykoira on loistotyyppi ja minä olen joka päivä onnellinen siitä, että päätimme hankkia mustan rimpulalisäyksen laumaamme.