Projekti

Pääsin tänä syksynä yliopistolla luovan kirjoittamisen aineopintoihin. Meitä on ryhmässä reilu kymmenen ja harjoitusryhmät muistuttavat toisinaan ennemmin terapiaistuntoja kuin tylsiä opiskelutapaamisia. Yksi opintojen kursseista on seminaarityyppinen ja jatkuu aina huhtikuulle saakka, ja sen puitteissa kirjoitamme jokainen jonkinlaisen teoksen, sen alun tai sen raakileen.

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa nuortenkirjan, joka sijoittuisi koiraharrastusmaailmaan. Kasvoin itse hevoskirjojen ympäröimänä ja ahmin niitä parhaimmillaan muutaman päivässä, varsinkin kesälomilla. Ratsastusympäristöstä vieraantuneena en ole ajatellut sinne enää palata, mutta sen sijaan olen kypsytellyt mielessäni ajatusta nuoresta tytöstä, joka eksyisi koirien (shelttien) ja niillä harrastamisen (agilityn) pariin. Mietin pitkään, haluanko hyödyntää taitavan ryhmän tukea tällaiseen projektiin vai pysytellä "turvallisemmalla", aikuisemmalla alustalla, mutta päädyin siihen, että tämä teksti jos mikä tarvitsee ulkopuolista apua.

Kuvituskuvaksi pieni pentu useamman vuoden takaa.

Kaikkein vaikeinta tähän mennessä on ollut hahmottaa sitä, minkä ikäiselle kirjoitan; mitkä asiat kiinnostivat itseäni milloinkin, millaisia asioita voin kirjoittaa kirjaan, millaiset juonenkäänteet ovat turhan helppoja ja kliseisiä ja mitkä taas liian vaikeita. Kuinka vaikeaa agilitytermistöä voin käyttää? Onko 18-vuotias ihastuksenkohde liian vanha? Millä luokalla päähenkilöni on? Mihin hän tähtää? Miten hän kulkee hallille?
Tällä hetkellä yritän kirjoittaa auki päähenkilöä, joka ainakin vielä kulkee nimellä Sara. Omista lukukokemuksistani muistan sen, että romanttiset kuviot olivat hevosjuttujen seassa aina kutkuttavan kiinnostavia, joten Sara saa ihastua Joonakseen, ja Markus taas tykästyä Saraan. Joonas tosin taitaa osoittautua vähän epämiellyttäväksi tyypiksi, joka ei sen pahemmin viitsi huolehtia Pinja-bortsunsa lämmittelyistä tai huollosta ylipäätään. Tämän myötä Markukselle saattaa avautua jonkinasteisia mahdollisuuksia.

Projekti jännittää kovasti, sillä nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että aiheenvaihto ei onnistu. Tätä pohjaa tulen työstämään koko lukuvuoden ja todennäköisesti jossain vaiheessa toivomaan, että kirjoittaisin parikymppisille parikymppisten parisuhdesäätämisestä. Sellaisiakin kuitenkin onneksi ehtii. Nyt aion uuvuttaa itseni agilitylla sekä paperilla että ihan in real life myös.

Mutta mikäs tässä uuvuttaessa, kun juuri eilen varmistui (aiheesta nyt toiseen hypähtäen) se, että saamme Tepon kanssa vapaakortin uudelle Telekadun hallille. En osaa sanoin kuvailla, miten tämä muuttaa koko asennetta ja fiilistä harrastamisen suhteen; kolmen tunnin reissujen sijaan nopeita omatoimitreenejä voikin nyt käydä tekemässä tuossa 10 minuutin bussimatkan päässä! Ja ihan mihin aikaan vain koulutusten ulkopuolella! Tähän vielä muutama huutomerkki, jotta selväksi käy: !!

Nyt siis vain toivotaan, että Teppo on tassunsa kanssa ok ja valmis jälleen treenailemaan. Olimme sen kanssa viikonlopun mökillä ja sunnuntaina se sai jatkaa matkaansa muutamaksi päiväksi Lotan luokse, sillä Lotta on lähdössä piakkoin maailmalle ja haluaa viettää sitä ennen aikaa koiran kanssa. (Oli myös vaikeaa ottaa koiraa kotiin, kun isä ei suostunut antamaan sitä sylistään pois.) Tyyppi palailee Turkuun torstai-perjantai-akselilla ja pääsee testaamaan uutta hallia aika asappina.

Sellaista tähän tiistaihin. Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia ideoita ja ehdotuksia tekstin suhteen, sillä olen hieman vielä ulapalla siitä, miten kietoa nuori lukija agilitymaailman verkkoihin.