- Teppo on päässyt treenaamaan saksalaista ilman vastakättä (eipä tuntunut paljon olevan merkitystä), törkkäysohjausta kepeille sekä avo- että umpikulmasta, putkesta suoraan eteen ampumista ja puomilla kovaa vauhtia 2on2offiin
- Vilu on oppinyt pyörimään ja yhdistää nyt hauskasti uuden taitonsa perusasentoon hakeutumiseen kiepsahtamalla edestä hyvin tiiviisti vasempaan jalkaan kiinni
- Vilu on myös oppinut koskettamaan kättä
- löysin meille todella kivaa lenkkiseuraa; Vilua kahdeksan päivää nuoremman bc-pennun sekä 8-vuotiaan shelttinartun, jotka ovat myös TSAU:laisia. Pennuilla oli aika hyvät leikit keskiviikkona, ja naureskelimme pienille niin, että huomasimme jossan kohti kävelleemme metsässä ympyrää.
- kestin ilman sokeriherkkuja perjantaihin asti. Eilen talsimme miehen kanssa Arnold'siin ja palasimme kotiin kuuden donitsin kanssa.
- kävin keskustassa niin, että molemmat koirat olivat mukana. Vilu sinkoili vielä sen verran, että palkkauskäsi oli hyvin aktiivisesti käytössä (samoin kuin sekä minun että Tepon hermot). Teppo on onneksi niin ihana ja helppo, että muutamassa vaikeassa kohdassa nappasin vain pennun syliin ja luovin Teppo perässä menemään.
- sain tiimihupparin ja -pipon! Bea tilasi meille pennunomistajille haluamamme tuotteet ja toissailtana käppäilimme Tepon kanssa noutamaan Räntämäestä omat kotiin. Ne ovat ihanat! Kuvassa pipo.
- olen kävellyt päivittäin keskimäärin 14,54 kilometriä. Eniten eilen, jolloin melkein 18.
- olen ihmetellyt, että miten Vilu on ajatellut a) pysyä ehjänä ja b) selvitä hengissä esimerkiksi siihen asti, että sen luusto kuvataan. Se on viime aikoina esimerkiksi juossut päin seinänkulmaa (ja ulvahtanut ja ontunut), kolauttanut päänsä voimalla pöytään (ja vaikuttanut hetken hyvin pöllämistyneeltä), meinannut kaataa peilin päälleen, koettanut kampata ihmisiä juoksemalla jalkoihin, liukastellut ja muuten vain kompuroinut. Toisaalta se on myös juossut hepulirallia keskellä metsää puiden, juurien, kantojen ja risukkojen välissä oikein näppärästi niitä väistellen, joten toivotaan, että se osaa pitää itsestään huolen.
- Teppo on muutamaan otteeseen ilmoittanut pennulle, että tämän esittämä käytös ei ole ok, mikä on todella hyvä asia. Kuten viime postauksessa mainitsin, meillä on ongelmana ollut se, että Vilu on vienyt Tepolta itseluottamusta aika lailla, joten kaikki puolustautuminen on kotiinpäin. Nyt mökkeilyn jälkeen koirat ovat onneksi olleet hyviä kavereita ja esimerkiksi tänään ne juoksentelivat metsässä kiltisti yhdessä.
- olemme reissanneet koirien kanssa taas paljon busseilla. Viimeksi tänään teimme koko perheen kesken retken Länsikeskuksestä metsien kautta Raision Giganttiin ja Musti&Mirriin, ja edestakaisin bussit olivat täydempiä kuin olen ikinä Turussa nähnyt. Oikein kätevästi kulkivat molemmat pienet onneksi jaloissa ja sylissä.
- olen syöttänyt koirille raakaa kanaa, jauhelihaa, häränkorvia, puruluita, kanansydämiä ja suuret määrät nappuloita. Lisäksi pentu on saanut maistella vähän kaikenlaista aina kirpeästä sokerista kurkkuihin ja vadelmahilloon (muutaman nuolaisun verran).
- olen hahmotellut postausta siitä, että mitenmiksimistä meille oikein tupsahti bordercollie
- harmitellut sitä, että Vilu on vähän liian raju leikittämään Raichu-kaveria. Viime viikolla onneksi keksin pientä helpotusta siitä, että Vilulle annetaan hanska suuhun, jolloin se ei paljonkaan hyöki vaan keskittyy juoksemaan ja ärisemään ja tappamaan hanskaa shetlantilaisen sijaaan.
- Vilu on ihastunut samassa rapussa asuvaan Oiva-pentuun, joka on rodultaan jonkinlainen hyvin karvainen ja pieni saksalainen (-spitz?)
- olen kaatunut vain kerran peilijäisistä kävelyteistä huolimatta
- olen ollut vähän huolestunut siitä, liikkuuko pentu liikaa. Ainakin se syö myös riittävästi.
- olen todennut, että ihan todella minulla ei ole mitään syytä käydä Vilun kanssa hallilla muuten kuin ympäristöön totuttelemassa. On jotenkin tosi muodikasta lykätä kaikenlaista agilityharjoittelua mahdollisimman pitkälle, mutta minulla ei rehellisesti ole käynyt mielessäkään, että metsärevittelyn sijaan lähtisin pennun kanssa "treenaamaan". Sen verran agility-ympäristöön täytyisi sen kanssa päästä, että käytäisiin totuttelemassa kisoihin ja muiden seurassa oleiluun, mutta muuten seuraava tarve on vasta kun haluan mennä Vilulle putkea naksuttelemaan.
Tämän sanottuani olen pennun kanssa varmasti heti alkuviikosta Kärsämäessä, mutta sitten olen. Putken naksuttelun lisäksi seuraavat opittavat taidot ovat cik&cap-käännökset (vas&roi) ja niitä en kotoa kauemmaksi aio lähteä harjoittelemaan vähään aikaan.
Ehkä hallille voisi mennä aina välillä kuitenkin vain leikkimään, jotta paikka tulee kunnolla tutuksi.
- olen toivonut, että Vilusta tulisi isona yhtä kätevä arkikoira kuin Teposta, jonka olemista olen ihaillut päivittäin. Torstai-iltainen lenkki Bean luokse lumisateessa oli yksi viikon kohokohdista, kun pimeässä ja hiljaisessa jokirannassa talsimme Koroisten niityille ja niiltä Räntämäkeen ihan kahdestaan.
- olen ollut todella pahoillani sekä Vilun siskon Hipan että sukulaisen Popan vuoksi. Hippa onnistui viime viikolla murtamaan sääriluunsa ja Popalla taas todettiin OCD. Koko ajan oppii arvostamaan tervettä koiraa enemmän ja enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti