Looking good

Ei mulla muuta kuin että hyvältä näyttää! En ole huomannut tänään Tepon käyttävän tassuaan mitenkään normaalista poikkeavalla tavalla. Lisäksi se on hyvin jaksanut tylsiä, vain 15-20 minuutin lenkityksiä; vaatinut ehkä hieman ekstrarapsutteluja kotona, mutta niitä se on sitten saanutkin:

Huomenna ollaan menossa mielenvirkistystarkoituksessa katsomaan Sonian ja Stellan treenejä uudelle Telekadun hallille, jolla meilläkin treenit alkavat sitten kun sinne asti ehditään. Ihan uskomatonta, että pian päästään agilityhallille bussilla 10 minuutissa ja vielä käytännössä ovelta ovelle! Vaikka lajissa edistyminen edellyttää yhä niitä kolmen tunnin reissuja Lietoon, on kyllä kivaa vaihtelua, että aina ei tarvitse istua bussissa 40 minuuttia ja muutenkaan suunnitella treenejä Fölin aikataulujen mukaisesti.

Kova motivaatio olisi pikku hiljaa saada jonkinlaista varmuutta tekemiseen ja rutiinia kisaamiseen. Tässä otetaan totta kai ihan rauhassa loukkaantumisen jälkeen eikä hamuta liikoja, mutta mikäli vamma parantuu kuten sen pitäisi, olisi tavoitteena kisata kolmosissa joskus keväällä. Katselin vähän agilityliiton kisakalenteria ja loppuvuonna ykkösten ja kakkosten kisoja on vähän huonosti, joten ihan liian tiukkoja tavoitteita on turha asettaa. Uskon kuitenkin, että kun päästään tosissaan kohottamaan Tepon kuntoa ja tekemään a) keppejä rutiinilla osana ratoja, b) harjoittelemaan "isojen kokonaisuuksien" hallintaa (ts. pitämään pakettia kasassa pidempään kuin parin ohjauksen verran tai vähän haastavammilla radoilla kuin ykkösten juoksutusprofiileilla) ja c) hankkimaan kisarutiinia, meistä voi tulla aika hyviä ja ennen kaikkea meillä voi olla aika kivaa yhdessä.

Teppo on meinaan ihan sairaan hieno. Tai viikonlopun kisoja tuomaroineen Arto Laitisen sanoin "aika mainio kaveri".