keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kilpailuja, luustokuvia ja treenejä

Osio Teppo

Teppo on nauttinut elämästään sekä Turussa että jokin aika sitten yhden viikon ajan Helsingissä. Se on treenannut nyt kesästä asti aika tasaisesti kerrasta kahteen viikossa ja viime aikoina myös kisannut useampana viikonloppuna. Tuloksista ei ole yhden nollan(!) lisäksi paljon kerrottavaa, mutta minun päässäni sen sijaan on tapahtunut suuria. Etenkin ATT:n syyskuun (jopa surkeaksi kuvailtavien) kisasuoritusten jälkeen ymmärsin sen, etten yksinkertaisesti voi lähteä kisoihin varmistelemaan. Siitä seuraa vain ja ainoastaan näinkin miellyttävä seurausketju:

Minä haluan tuloksen
-> varmistelen
-> ohjaan eri tavalla kuin treeneissä, missä Teppo irtoaa nykyään todella hyvin ja kykenee itsenäiseen työskentelyyn
-> Teppo hämmentyy muuttuneesta ohjauksesta
-> Teppo ei varmasti irtoa minnekään
-> minä en luota koiraan senkään vertaa vaan varmistelen yhä enemmän
-> Teppo-rukka juoksee suorien hyppyjenkin ohitse, kun ei oikein ymmärrä
-> radat eivät ole sujuvia, ja vaikka joskus varmistelulla saisinkin aikaiseksi nollan, siitä ei jäisi onnistunut fiilis.

Sanoisin siis, että syyskuisiin TSAU:n kisoihin saakka meillä ei olisi edes ollut mitään mahdollisuutta tehdä tulosta, koska ohjasin itse luokattoman huonosti. Tästä eteenpäin aion luottaa Teppoon kisoissakin enemmän, sillä treeneissä se alkaa olla monessa asiassa jo jokseenkin taitava.

Ja muistettava olisi aina se, ettei sinne kisoihin sinänsä tulosta mennä tekemään, vaan meidän omaa agilityamme; meidän näköinen suorituksemme on parempi kuin yksikään nolla.


TSAU:lla keppivitonen:



Viime viikonloppuna ATT:llä kieltovitonen sekä nolla:





Eräät treenit:



Agilityn lisäksi Teppo on lähinnä lenkkeillyt ja temppuillut kotona. Tänään Marin käsittelyyn se ei ehtinyt kuin nopeasti suoristettavaksi, kun Vilun kroppa vei koko tunnin. Kolmen viikon päästä otetaan uusi yritys ja silloin Mari keskittyy nimenomaan Tepon hoitamiseen.
Kotona Teppo on ollut iloinen ja rapsutettava oma itsensä. Lisäksi se kasvattaa aikamoista afroa jälleen talveksi. Vastaantulijat luulevat Teppoa edelleen jatkuvasti pennuksi, ja itse asiassa Lotta kävikin sen kanssa muutama viikko sitten Helsingissä Puppy Paradessa kulkemassa muiden oikeiden pentujen keskellä. Täydestä meni.



Osio Vilu

Vilulle onkin sitten tapahtunut jos jonkinmoista! Kaikkein merkittävin asia olivat viime viikon maanantain luustokuvaukset, joihin osallistuimme Vilun kahden pentuesisaruksen sekä Sonian ja Raichun kanssa. Kuvauspäivänä Vilua väsyttivät vielä sunnuntaiset agility- ja rauniotreenit sekä painit sisarusten kanssa, mutta haukottelusta huolimatta tyyppi jaksoi pistää pienen show'n pystyyn, kun sen silmät ja polvet tutkittiin ennen röntgenkuvia. En oikein tiedä, mistä Vilu on saanut kehitettyä moisen eläinlääkärikammon, mutta jonkin aikaa meni, ennen kuin päästiin tutkimushuoneesta ulos. Silmät olivat ok - joskin niissä on edelleen pieniä verisuonijämiä, joista ei ole mitään haittaa - kuten myös polvet merkittiin terveiksi.

Röntgenkuvauksen tuloksia odoteltiin lääkärissä aikamoisen pitkä aika, mutta lopulta kuvannut lääkäri näytti, mitä koirista oli löytynyt. Vilun lonkat olivat hänen mukaansa oikein hyvät, selässä ei mainittavaa, ja olat hieman vielä kesken kuten kaikilla muillakin pennuilla, mutta täysin siistit. Kyynärissäkään ei ollut moitittavaa. Vasemmassa kintereessä eläinlääkäri näki pientä ylimääräistä luutumaa, joka johtuisi jostain jänteisiin kohdistuneesta vanhasta traumasta (kuten liukastumisesta), mutta senkään ei pitäisi olla mitään koiraan sinänsä vaikuttavaa; mikäli Vilu joskus alkaa takastaan oireilla niin hyvä, että on kuitenkin tiedossa.

Fiilikset olivat siis kuvaustilaisuuden jälkeen erittäin helpottuneet - Vilun luustossa ei pitäisi olla mitään sellaista, mikä estäisi aktiivista harrastamista. Huh ja jes! Ranteet haluan vielä joskus pennulta kuvauttaa, mutta sitä en nyt tässä yhteydessä tajunnut erikseen pyytää.
Kennelliiton tuloksia kuvista saimme odotella yli viikon ajan, mutta eilen ne tulivat kaikki esille. Vilun osalta homma ei olisi voinut paremmin mennä:


Selkälausunnossa tosin mainittiin, että kyseessä olisi "Rajatapaus LTV", eli viimeinen lannenikama olisi muista etäällä ja/tai pienempi kuin muut. Kyseessä ei ole kuitenkaan millään tavalla rajoittava virhe. Lisäksi Mari suhtautui tänään hyvin suurella varauksella moiseen lausuntoon, kun käsitteli Vilua; kuvat olisivat aivan hyvin voineet näyttää erilaisilta, mikäli koira olisi hoidettu niitä ennen. Ei huolen aihetta tästäkään siis.

Muutkin pennut saivat kaikki luvan harrastaa, vaikka kennelliitto lonkkia C:ksi ja B:ksi lausuikin. Kiitos ja onnittelut kasvattaja-Bealle maailman hienoimmasta pentueesta! Ja erityiskiitos toki tästä meidän sekopäisestä Päässilimääsestä <3

Ennen kuvauksia Vilu siis täytti kokonaisen vuoden ja on nyt olevinaan kovinkin aikuinen. Välillä minun on itse vaikea muistaa, että kyseessä on oikeasti vielä ihan vauva, jolta on turha vaatia tai odottaa vielä liikoja. Se on alkanut kyllä arjessa toimia jo hämmentävän hyvin ja harrastuksissa yllättää jatkuvasti, kun osaa vaikka ja mitä. Esimerkiksi paimentamisessa olemme yhtäkkiä ottaneet loikkia eteenpäin, kun jotkin palaset koiran (ja varmaan ohjaajankin päässä) ovat ilmeisesti loksahdelleet kohdilleen. Myös rauniokokeilu meni hämmentävän hienosti, kun Vilu jotenkin välittömästi tiesi, mitä tehdä: etsiä piilossa olevaa ihmistä nenää käyttäen. Tuolta raunioilta isä-Isakin omistaja Saara otti meistä muutaman hauskan kuvan:






Nämä rauniotreenit liittyivät siis Bean järjestämään kasvattipäivään sunnuntaina ennen maanantain luustokuvauksia. Kuvailin itse päivän aikana pieniä videopätkiä, joista yhdistin oikein perinteisen "Vilun päivä" -videon:



Kyseisen päivän agilitytreeneissä Vilu sai hakea pimeähköä putkikulmaa ja sinne juostessaan "hypätä" vinosti hypyn ylitse. Vilu on edelleen muutenkin tehnyt vain tämän tyyppisiä treenejä, eli olen palkannut sitä putkista ja hypyistä ja juoksuttanut lähinnä suoraan tai loivilla kaarteilla. Tyypille on hyvin vaikeaa hakea hyppyä ellei se osu suoraan sen matkalle, minkä vuoksi olen nimenomaan palkannut Vilua hypyistä ja tehnyt harjoituksista mahdollisimman yksinkertaisia, jotta saadaan paljon onnistumisia. Esteitä on ollut peräkkäin maksimissaan kolme, neljä, ja hyppyjen korkeudet olen pitänyt muutamassa kymmenessä sentissä, kerran 25 sentissä. Varsinkin kun luustokuvissa näkyy se, miten Vilun olat ovat vielä kesken, en aio kovinkaan noiden rimakorkeuksien kanssa kiirehtiä.

Mieskin sai viime treeneissä palkkaamisen lisäksi kokeilla Vilun ohjaamista muutamaan kertaan ja ohjasikin oikeasti jopa paremmin kun minä, kun ei olettanut koiran osaavan mitään vaan ajatuksella vei sen jokaiselle esteelle :D Olisinpa ottanut videota!

Tässä Bean kuvaamana kasvattipäivän treenit:



Olen ollut edelleen vähän huolissani Vilun kropasta ja erityisesti noista etujalkojen jänteistä, mikä on ollut yksi syy suhteellisen vähäiselle agilitytreenaamiselle. Tänään oli vuorossa siis Marin käsittely, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Uutiset olivat onneksi sinänsä hyviä, että vaikka koirassa avattavaa löytyikin, se kaikki oli avattavissa. Jänteiden pieni kireyskin johtui jostain aiemmasta törmäyksestä, joka oli osunut koiran kuonon alueelle, ja saanut koko kropan vinksalleen. Seuraavat kolme viikkoa mennään edelleen samalla tyylillä kovia kääntymistreenejä välttäen, ja mikäli kaikki on ok seuraavalla hoitokerralla kolmen viikon päästä, voidaan roi- ja vas-käännöksiä ryhtyä hiljalleen  ottamaan "ratatreeniin" mukaan. Tärkeintä on, että koira voi hyvin ja kykenee kropallaan tekemään sille annetut tehtävät.
Olen alkanut hiljalleen jo kypsytellä ajatusta keppien aloittamisesta. Pääsen toivottavasti käyttämään 2x2-keppejä ja lähtemään niiden kanssa liikkeelle niin, että alkeet (=sisäänmeno) olisivat koiralla mielessä ennen kuin pidemmän ajan kuluttua sen täytyy ruveta kääntämään kroppaa varsinaiseen pujotteluun.

--

Ei kai tässä oikein muuta tähän iltaan. Kaikenlaista on tapahtunut ja pienemmät asiat jäävät nyt auttamatta kirjoittamatta, mutta sitten kun taas aktiivisempi bloggaaminen innostaa, kerron arjesta enemmän. Nyt tuleva viikonloppu vietetään tiukasti kotona näytön äärellä agilityn MM-kisoja katsellen, joskin sunnuntaina starttaamme Tepon kanssa TSAU:lla kahdessa luokassa.


6 kommenttia:

  1. Mä katsoin noita sun kisavideoita ja nous oikeen kyynel silmäkulmaan et miten hienosti te veditte! Niin rohkeaa ja hienoa ohjaamista♥️ Ootte mennyt Tepon kanssa hurjasti eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä me tässä hitaasti mutta varmasti kehitytään :D

      Poista
  2. Wau, todella hienoja pätkiä! :) Onnea nollasta!

    Ja sydän myös terveestä koirasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! ^_^ Ihan hullua että nyt on käsissä kaksi oikeasti tervettä koiraa, joiden kanssa harrastaa täysillä :D

      Poista