Ihan tosi tylsä treenipostaus

Teppo vietti viime viikon lepolomalla Helsingissä ja saaristossa muun perheen seurana ja palasi alkuviikoksi Turkuun leikkimään harrastuskoiraa. Aktiivisen lenkkeilyn lisäksi sen kuntoa kohotettiin tiistaina, kun osallistuimme Tanja Kurikan ratakurssin ensimmäiselle koulutuskerralle Piikkiössä.

Videota ei treeneistä ole, koska sadekuurot huuhtelivat vähän väliä ulkokentän hiekkaa. Olosuhteet olivat pientä kastumista lukuunottamatta todella jees, sillä ilma oli ihanan viileä ja pohja sopivan pitävä. Esteet ovat Jänesniemen takapihalla aivan priimaa ja tilaa tehdä riittää.

Rata oli suhteellisen haastava ja kävimme sitä läpi noin viiden, kuuden esteen pätkissä. Teppo oli aivan fiiliksissä ja niin sairaan kiva ja nopea että minua ihan itketti ilosta, kun se juoksenteli itseään palkaten putkesta putkeen. Se hoiteli etukäteen huolehtimani kohdat vailla minkäänlaisia ongelmia; irtosi nätisti ensinnäkin takaaleikkauksella putkelle ja putkesta sitten hypylle, luki japanilaisen ensimmäisen persjätön joka kerta ja tuli takaakierto-päällejuoksuun niin, että Tanja lopuksi vain mainitsi ohjauskuvion sujuneen "täydellisesti".

(Täydellinen päällejuoksu tuntuu muuten todella tyydyttävältä, kun miettii, että se ehti pitkään olla suuri, suuri murheenkryyni kaikissa muodoissaan. Treeni on tuottanut tulosta! Jes!)

Treenattavia juttuja, joita voisi ensi viikolla hallilla käydä kokeilemassa, olivat taas pieni ajatustyö putken hakemisessa (Teppo luki omaa linjaani niin tarkasti, ettei koukannut ollenkaan suoraan ammottavaa putkensuuta kohden vaan juoksi aivan sen vierestä) ja japanilaisen yhteydessä suoritettava linjan suuntainen hyppy. Japanilainen ylipäätään on ohjaus, joka itselleni tuntuu aivan täysin vieraalta. Sen onnistuminen on siis monen muun asian tavoin lähinnä vain kiinni omasta liikkeestäni eikä koiran osaamisesta.
Nyt japanilaisen ensimmäinen persjättö onnistui aina todella hyvin, niin, että sain koiran käännettyä ajoissa jo ennen edeltävää hyppyä pois väärältä linjalta, mutta Tepon survominen pitkittäiselle hypylle sen jälkeen oli huomattavasti hankalampaa. Teppo on yllättänyt minut positiivisesti viime aikoina moneen otteeseen vastaavanlaisten pitkittäisten hyppyjen poimimisessa, mutta nyt tulokulma oli sen verran hankala, että vasta viimeisellä yrityksellä sain ruotsalaisittain kahdella kädellä tuupattua koiran hypyn ylitse.

Kaiken kaikkiaan olo oli treenin jälkeen 10/10. Tanja on kouluttajana todella kiva; antaa riittävästi tilaa tehdä agilitya omalla tavalla ja tasolla, mutta vaatii myös yrittämään ja ylittämään omia rajoja. Ehdin esimerkiksi valssata suoran putken jälkeen ahtaassa välissä, vaikka alkuun pelkkä ajatuskin nauratti. Agility on niin kivaa! Varsinkin nyt, kun koira on varmasti täysin ok sitä harrastamaan.

Motivaatio tapissa katselin vielä eilen syyskuun kisakalenteria ja ilmosin meidät ensi viikon kotikisoihin. Sen lisäksi tarkoitus olisi lähteä siitä seuraavana viikonloppuna taas HAU:n hallille ja kuun lopussa uudelleen TSAU:lle.

Pikku-Teppo radan reunalla vuonna x.