MM-viikko!

Jaiks - enää kaksi yötä siihen, kun maailman parhaat agilitykoirakot saapuvat tänne Turkuun taistelemaan maailmanmestaruuksista! Niin hullun jännittävää ja inspiroivaa! Viime vuonna reissasimme neljän tytön porukalla Ruotsiin kannustamaan Soniaa ja Stellaa, mutta tänä vuonna laivamatkan ja yhdeksän tunnin ajon sijaan riittää se, että kaikki selviytyvät tahoiltaan tuohon muutaman kilometrin päähän tutulle Gatorade Centerille. Koirat voivat olla tyytyväisinä kotona ja minäkin käväisen perjantaina kesken päivän yhdellä pakollisella luennolla keskustassa. Helppoa!

Kovin paljon kauemmas en enää näin lähellä - kuukausi ennen - perheenlisäyksen laskettua aikaa olisikaan lähtenyt. Olisi ollut jokseenkin kuumottavaa ryhtyä synnyttämään esimerkiksi siellä Ruotsissa, tai ensi vuonna Viron puolella :D Tältäkin kannalta kotikisat osuivat aivan loistavalle vuodelle! Erityisen hienoa turkulaisista kisoista tekee tietysti sen, että juuri tänä vuonna Sonia ja Stella ovat taas joukkueessa ja pääsevät kotiyleisön eteen esittelemään elämänsä parasta agilitya <3 Olen tässä kesän karsintojen jälkeen vitsaillut toistuvasti, että ystävän suoritusten seuraaminen todennäköisesti käynnistää synnytyksen näin neljä viikkoa etuajassa, mutta mikäs sen ikimuistoisempaa kuin MM-vauva :D

 

Viime viikolla tyypit pääsivät Skanssiin hengailemaan.

Konkreettinen valmistautumiseni MM-katsomoon on toistaiseksi ollut varsin vähäistä. Tai no, ajankohta tietysti varattiin kalenterista jo kevään puolella niin, ettei mikään (sitä yhtä ärsyttävää luentoa lukuunottamatta) osu samalle viikonlopulle. Mies on luvannut hoitaa koiria torstaina ja perjantaina, ja perjantai-iltana vanhemmat käyvät koukkaamassa ne mökille hoitoon sunnuntaihin saakka. Näin ollen kaikki ovat oloonsa tyytyväisiä. Ja lähtölistat on tietysti myös tulostettu heti kun ne vain julkaistiin, eli tänään! Kovin kummoisia merkintöjä en listoihin näin etukäteen osaa tehdä, mutta ajattelin yrittää paikan päällä kirjata ylös havaintoja kiinnostavista koirakoista, jotta niitä osaa sitten ryhtyä seuraamaan kisojen jälkeen.

Eli onhan sitä joitain konkreettisia juttuja tullut tehtyä. Olen myös ylipäätään fiilistellyt niiden kisaavien koirakoiden Instagram-tilejä, joita jo seuraan, ja haikaillut myös itse kisaamisen perään. Meidän oli tarkoitus startata Vilun kanssa ensimmäisillä agiradoilla muutama viikko sitten, mutta tämänhetkisten fyysisten rajoitteideni kanssa ei juokseminen tule kuuloonkaan. Näistä lisää varmaan vähän myöhemmin, kun kirjoittelen jotain kokoavaa raskausajasta koirien kanssa :) Joka tapauksessa fiilis MM-katsomoa ajatellen on tosiaan löytynyt enkä malttaisi millään odottaa torstaiaamua, kun kurvailen busseilla Gatoradelle ja istun 15 kiloa normaalia painavamman ruhoni pehmustettuun penkkiin. Kiitos jo etukäteen teille kaikille huippuagilitya tarjoileville! <3

Tepolla on ollut aika harmillinen loppukesä ja alkusyksy - se on saanut kummallisia kipukohtauksia silloin tällöin. Nyt selvitellään, onko seuraavana edessä ultra vai mitä, kun fyssarilla kaikki on täysin ok, liikkeessä ei vikaa, verikokeissa ei vikaa ja 97% ajasta koira on aivan oma itsensä - syö, juo, riehuu, iloitsee, nukkuu, pöhköilee. Kirjoittelen tästäkin myöhemmin.