Hyvää, kiitos. Päätä vähän särkee mutta muuten kaikki on oikein mukavasti; kämppä siivottu, koirat metsässä väsytetty ja kahvi tippumassa. Ensimmäiset luennot alkoivat yliopistolla tänään, mikä tarkoittaa sitä, että aikataulut tiukkenevat lähiviikkoina kesän rennoista menoista paljon suunnitellumpiin päiviin. Koitan ottaa seesteisistä hetkistä vielä ilon irti ja nautiskella vapaista tunneista keskellä päivää.
Mitä Tepolle kuuluu?
Teppo sai viettää mökillä peräti kuusi viikkoa kesästään aina heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin saakka. Se toimi siellä infarktin saaneen isän toimintaterapeuttina ja otti tehtävänsä erittäin vakavasti:
Minua toki harmitti antaa koira niin pitkäksi aikaa pois, varsinkin kun se alkoi juuri olla hyvässä kunnossa useamman kilon painonpudotuksen ja suunnitelmallisen treenaamisen jäljiltä, mutta mielestäni olisi ollut täysin kohtuutonta pitää Teppo kotona harrastamassa kun sitä kaivattiin kipeästi toisaalla. Teppo on vanhemmille kuin oma iltatähti ja aivan erinomainen lääke laskemaan stressaantuneimmankin sydänsairaan verenpainetta, joten Teppo sai pitää lomaa pikkusiskostaan ja agilitysta ja sen sijaan makoilla mökkikallioilla ja haukkua ilmatilaa loukkaavia lokkeja. Kuvista ja kertomuksista päätellen Teppo on nauttinut olostaan täysin rinnoin ja ollut kiukkuinen vain siitä, että sen ruoka-annokset ovat olleet hyvin tarkkaan mitattuja eikä grillistä ole putoillut nakkia nakin perään.
Teppo palasi mökiltä samanpainoisena kuin sinne lähtikin, eli pyörimme edelleen noin 10,5 kilon lukemissa (vrt. viime talvena yli 13kg). Toki mökkiloma muutti Tepon kehonkoostumusta ja pudotti osittain peruskunnolta pohjan, joten ennen varsinaista paluuta treenikentille koitan jaksaa treenata koiraa vain lenkkipoluilla kolmen viikon ajan. Sonja löysi Tepon selästä huollettavaa ja sekin mennään uudelleen tarkistamaan kuukauden kuluttua. Tavoitteena olisi päästä treenaamaan normaalisti syys-lokakuun vaihteessa, niin, että jatkaisimme mahdollisesti kisaamistakin vielä syksyn puolella.
(Minä päätin jo viime keväänä heittää koko kisauran romukoppaan, mutta se on pidempi juttu. Tällä hetkellä Tepon kanssa agilitysuunnitelmiin kuitenkin kuuluu edes kisaamisen kokeileminen uudelleen.)
Kotosalla Teppo on ollut oma itsensä - erittäin ahne ja aina valmis leikkimään. Hassua kuvitella, että nuorempana se oli todella nirso, kun nyt se meinaa ahmia sormetkin kädestä. En valita, sillä muistan, kuinka aikoinani kriiseilin tämän asian kanssa ja kirjoitinkin joskus, että jos yhden asian Tepossa voisin muuttaa, se olisi sen ruokahalu. Nyt Teppo on siis jo kaikin tavoin täydellinen!
 |
| Pöhkö <3 |
Tässä on videolla treeni kesäkuulta ennen kuin Teppo lähti saaristoon. Yhden treenin aikana tuli tehtyä aika paljon toistoja enkä ole siitä ylpeä, mutta katsokaa nyt, miten hieno <3
Esimerkiksi tällainen toistomäärä on yhden treenin aikana paljon tavoiteltavampaa:
Entä Vilulle?
Vilu taas ei ole päässyt kesällä juuri lomailemaan, vaan on ahkeroinut keppien ja puomin parissa. Juuri nyt projekteista kumpikin tuntuu junnaavan paikallaan, joten en jaksa lähteä avaamaan niitä sen tarkemmin - kunhan nyt tässä hiljalleen etenisivät, jotta joskus päästäisiin treenaamaan kokonaisia ratoja kaikkine esteineen. Vilu on kyllä kaikessa tekemisessä todella nopea oppimaan ja yrittää aina kaikkensa, eli kohtaamamme ongelmat juontuvat vain minun osaamisestani - Vilu on joka treenissä aivan loistava, nopea ja yritteliäs harrastuskaveri.
Sain pidettyä onneksi muutaman parin viikon tauon kesällä Vilullekin niin, että se pääsi palautumaan puomin ja keppien ja uusien ohjausten vaatimasta ajatustyöstä. Sille on suunnitelmissa pidempikin lepoaika, mutta kun ei millään malttaisi - haluaisi vain puskea esteitä eteenpäin ja pitää se tauko vasta sitten, kun koira on "valmis". Ajattelutapa, joka ei varmasti tuota hedelmää ja tulee katkaista ennen kuin koira onkin "rikki".
Parasta tässä kesässä Vilun kanssa on ollut se, miten meidän välinen yhteistyömme ja olemisemme tuntuu kehittyneen. Vilu tuntuu yhä enemmän omalta ja luotettavalta ja iloiselta, rakastavalta pieneltä sekopäältä. Näin kahta täyttä ikävuotta lähestyttäessä se tuntuu aikuistuneen sekä mieleltään että kropaltaan valtavasti, kun vertaa esimerkiksi puolen vuoden takaiseen Viluun. Juuri pari päivää sitten naapuri totesi juttelun lomassa että "onpas sulla käynyt tuuri, kun olet kaksi noin tervepäistä koiraa saanut". Oli pakko todeta, että ovathan ne molemmat aivan ihania, mutta on niiden kanssa töitäkin saanut tehdä. Ei sillä, etteikö juuri sen työn tekeminen koiraharrastuksessa olisikin parasta!
Agilityn lisäksi Vilu ei ole päässyt harrastamaan juuri muuta kuin lenkkeilyä ja uimista. Kovimmilla helteillä muuta ei oikein olisikaan voinut tehdä, sillä oma motivaationi ei riitä heräämään aamulla neljältä treenaamaan muuta kuin agilitya. Aamuviideltä oli tosiaan oikeastaan ainoa mahdollisuus käydä hallilla, sillä Vilu sieti kuumaa todella huonosti - pidemmät lenkitkin oli ajoitettava vasta iltayhdeksään-kymmeneen tai juuri aamuihin. En valita helteistä, sillä olivathan ne aivan ihanat, mutta vaativat vain harrastuksen osalta tauottamista tai sitten omaa venymistä juuri noiden aamuherätysten suhteen.
Mitä syksyllä?
Syksyllä koulua, töitä, aikaa miehen kanssa, koiria ja liikuntaa. Koirien kanssa suunnitelmissa on listattuna seuraavanlaista:
Vilulle
a) kepit
b) puomi
c) A
d) keinu
e) spesiaalihuomiota vaativien esteiden lisäksi agility kokonaisuutena: radat, sujuvuus...
f) jos kohta a suunnilleen saadaan jollain tasolla valmiiksi, niin eka hyppyrata vielä tänä vuonna.
Vilun kanssa haluaisin myös vaalia ja kehittää meidän suhdetta ja panostaa juuri siihen yhteistyöhön. Aion erityisesti nauttia koiran palkkaamisesta treeneissä ja hallin ulkopuolella sen kanssa juoksemisesta.
Tepolle
a) peruskunnon rakentamista peruslenkeillä plus lyhyillä hölkkälenkeillä. Teppo ei oikein perusta siitä, että minä juoksen, mutta ajattelin lähteä liikkeelle 2 x 15min / viikko -tyyppisesti.
b) paljon rapsutuksia ja kehuja!
c) spurttitreenejä (helppoa ottaa mukaan ihan normilenkeille esim. kerta viikkoon, kun voin vain jättää Tepon käskyn alle istumaan, jatkaa kävelyä Vilun kanssa ja vapauttaa Tepon vaikka sadan metrin päässä. Lujaa se sieltä tulee namin luokse. Ja koska en varmaan kuitenkaan malta pysyä hallilta koko kolmea viikkoa pois, aion käyttää hyväksi myös putkesta putkeen -tyyppisiä spurtteja.)
d) lopulta sitten agilitya niin, että toisaalta pyritään ehjiin pidempiin suorituksiin ja toisaalta palkataan vaativista jutuista.
Tällä hetkellä Vilu korvaa Teppoa ATT:n valmennusryhmässä, mutta koitetaan saada Teppoakin sitten myöhemmin sinne mukaan. Ryhmätreenit ovat näyttäneet loppukesästä muun muassa tältä:
P.S.
Olisinpa ehtinyt saada tuohon edelliseen postaukseen mukaan videon siitä, kun aloitimme Vilun kanssa reilu viikko sitten A:n treenaamisen! Ensimmäinen treeni ikinä kyseisellä esteellä ja boksilla sisälsi muistaakseni seitsemän toistoa maassa ja yhdeksän A:n alastulolla tai koko esteellä. Kaikki toistot ovat videolla ja katsokaa nyt, miten tarjoamaan opetettu koira osaa ajatella! En voinut käsittää, että se oikeasti ehkä ymmärsi jotain noin nopeasti?! Nyt lähden heti häivyttämään boksia esteeltä pois, jotta emme jää siihen kiinni. Jipii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti