Hienot harrastuskoirani

Mistäs sitä jälleen kuukauden tauon jälkeen aloittaisi?


Vaikkapa siitä, että Vilusta on kasvanut aivan uskomattoman kaunis nuori nainen. Nyt tyyppi on 11 kuukauden ikäinen, noin 54 senttiä korkea ja lähentelee 20 kilon rajapyykkiä. Se on päässyt kokeilemaan kameralle poseeraamisen lisäksi hakua, paimennusta ja viestiä, ja on myös jatkanut epäsäännöllisesti noin kerran viikkoon, kahteen agilityhallilla käymistä. Tuo viesti on tosin tässä vaiheessa ihan vain metsälenkkien oheistoimintaa; minä jään lelun kanssa pisteeseen A seisomaan, Vilu ja mies jatkavat matkaa pisteeseen B (noin 100 metrin päähän polkua/pusikkoa pitkin) ja Vilu sitten pinkoo minkä jaloistaan pääsee takaisin minun luokseni. Pennulla ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa suorittaa näin itsenäisiä tehtäviä, samoin kuin ensimmäisissä hakutreeneissä huomattiin, että tyyppihän toimii tosi hienosti ihan yksin nenänsä kanssa. Tästä lajista voisi hyvinkin kehkeytyä ihan pieni harrastusura reippaalle nuorelle neidille!

Paimennusurakin varmasti urkenisi, mikäli osaisin itse jollain tavalla hallita Vilua lampailla. Se on nyt kyllä toden teolla syttynyt paimentamiseen, ja käymmekin treenaamassa viikottain, mutta saa nähdä, jääkö homma tähän ellei kunnon yhteyttä meidän kahden välille synny :D Toivoa on mutta vietti Vilulla niin vahva, että aika paljon saan itse tehdä töitä, että pääsen pennun pään sisälle.

Kaikki kuvat tässä postauksessa on muuten ottanut Bea, jonka mökillä Haminassa vierailimme muutama viikko sitten. Aikamoinen matka oli ajaa Turusta itään saakka yhdeksän tunnin työvuoron päätteeksi, mutta oli kyllä sen arvoinen retki aamu-uinteineen ja agilitykisoineen! Kiitos kuvista ja majoituksesta ja kaikesta :)

Mökillä kävivät kääntymässä myös Meri sekä Narvi, josta on kasvanut aika huikean mittainen mies. Alla olevassa kuvassa Narvi yrittää selvästi kuulua joukkoon asettautumalla taktisesti pienemmäksi kuin muut :D Tyyppi oli aivan älyttömän hurmaava; hölmö, kiltti ja innokas. Hoinalta ja Tepolta se otti raukka turpiinsa useampaan kertaan, kun taas Chhaina ei pahemmin lapsen lähentelyistä välittänyt ja Vilu taas pelkäsi näin isoksi kasvanutta veljeä. Narvi ei siis nauttinut oikein kenenkään suosiota omiensa joukossa.

Teppoa tosiaan sai vahtia ja komentaa aika reippaasti, kun Narvi saapui paikalle. Se on muutenkin muuttunut Vilun kasvun myötä huomattavasti suojelevammaksi, eikä epäröi käydä ainakaan nuorten isojen uroksien päälle, jos kokee ne uhkaaviksi. En välitä tästä uudesta piirteestä lainkaan, sillä tähän saakka Teppoon on voinut luottaa ihan täysillä; se ei ole provosoitunut mistään eikä kenestäkään. Nyt alkaa vähän vaikuttaa siltä, että mikäli joukossa on näitä nuoria uroksia, sen perään saa todella katsoa ja mielellään pitää sivussa. Todella epäshelttimäistä ja todella ärsyttävää. Toivon, että tämä Tepon suojelutaipumus hieman helpottaa, kun saan aikaiseksi viedä sen leikattavaksi.

Paha pieni pullero.

Nyt Teppo on ollut lähes koko elokuun Lotan kuntokuurilla Helsingissä, missä se on päässyt juoksemaan kymmenen kilometrin lenkkejäkin. Ennen elokuuta ehdimme käydä kisoissa Raumalla, missä tuloksia ei tullut mutta fiilis oli hyvä, sekä Haminassa, missä tuloksia ei edelleenkään tullut ja missä fiiliskin aika lailla latistui, kun mistään ei tullut mitään :D Aion iloisesti jatkaa koiran kanssa treenaamista, koska Teppo on ihan huikea agilitykoira, mutta tuon kisaamisen suhteen alkaa usko vähän horjua. Saa nähdä, mitä siihen keksitään.

Meno on näyttänyt hallilla esimerkiksi tältä:





Kun taas kisoissa tulee sählättyä ihan helppojakin juttuja:




Noh, kyllä se taas siitä. Tuollakaan radalla sinänsä ei ollut muuta "korjattavaa" kuin kepit ja se, että voisin jatkossa ohjata Tepon ihan jokaiselle esteelle kiirehtimättä turhaan seuraavalle :D Nopea Teppo ainakin on. Se on aina ja ikuisesti maailman hienoin eikä rakasta mitään niin paljon kuin treenaamista <3

Vilun osalta tässä on kesän edetessä alettu kuumeisesti jo jännittää tulevia luustokuvauksia. Mieskin on aivan varma siitä, että jotain vikaa jossain on oltava, kun pennun menoa päivästä toiseen katselee. Rauhoittunut se pikkupentuaikaan verrattuna on mutta varsin reipasmeininkinen edelleen, ja erittäin tapaturma-altis. Enää on reilu kuukausi siihen, että Vilu täällä Turussa muutaman pentuesisaruksen ja Sonian Raichun kanssa kuvataan samaan aikaan. Sitä kauhulla odotellessa.
Hullu ajatus, että pian minulla on olemassa tieto siitä, voiko Vilun kanssa oikeasti tulevaisuudessa harrastaa agilitya vai jääkö se vain pentutreenitasolle! Siitä tulisi kyllä aikamoisen hieno agilitykoira. Ja käsittämätön tuuri kävisi minulle, jos käsissä olisi näin mahtavat harrastuskaverit :)

Ei muuta kuin ihanaa loppukesää kaikille! Suuntaamme Vilun kanssa jälleen tänään lampaille keskustelemaan siitä, saako niitä kohti hyökkiä, ja huomenna ajelemme mökille rentoutumaan. Ensi viikon jälkeen loppuvat kesätyöt ja siitä eteenpäin teenkin töitä vain tasan sen verran kuin itse opiskelujen ohella haluan <3