tiistai 25. huhtikuuta 2017

Jäsentelemätöntä sillisalaattiasiaa

Ihan alkuun muutama niin sanottu negistelyjuttu:

En kestä sitä, että tulin kipeäksi, kun ylihuomenna ollaan miehen kanssa lähdössä ikiomalle ihanalle risteilylle, hetkeksi irti. Kurkkuun sattuu ja sydämeen sattuu.

En kestä sitä, että vietettyään puolitoista viikkoa vapaana mökkikoirana Teppo nyt ontuu vasenta etustaan. Heipä hei, yhteinen kuntoilu, heipä hei, treenisuunnitelmat. Katsotaan, josko lepo ja agilitytauko tekisivät ihmeitä.

En kestä tuota lumisadetta. Lumimyrskyä. Katson ikkunasta ulos juuri nyt ja lunta tulee enemmän kuin muistan kertaakaan talven aikana sataneen. Riittäisi jo. Masentaa.


Joitain viikkoja sitten.

Phuuh. Sitten parempaa:

Vilu kävi lampailla ensimmäisen kerran muutama viikko takaperin ja vaikkei aivan liekehtinyt, niin syttyi kuin tuikku pimeään, kuulemma. Pyöröaitauksessa minusta tuntui siltä, että tätä haluan tämän koiran kanssa tehdä. Fiilis oli jotakuinkin samanlainen kuin Tepon kanssa hyvien treenien jälkeen.

Paimentaminen saattaakin tulevaisuudessa olla logistisesti mahdollista, sillä voi olla, että lähiaikoina pihaan parkkeerataan ihka oma auto. Auto!

Rikoin salitauon toissailtana! Jes! Jalkaprässissä nousi ennätyssarja ja olisi mennyt enemmänkin, ja selän tuntuma oli käsittämätön siihen nähden, että rautaa on tosiaan tullut liikuteltua viimeksi puolisen vuotta sitten tosissaan. Tämän taudin taltuttua on selvää, missä vapaat hetket vietetään.

Palautin kandin ensimmäisen version ja sain siitä todella hyvää palautetta. Olin varma, että proffan sanat olisivat sen suuntaisia, että "noh, tämän saakin sitten tehdä uudelleen alusta asti", mutta enemmänkin hän sanoi, että "tämähän on melkein valmis".

Veronpalautuksia tippuu tilille joulukuussa yli 800 euroa!

Hoidin vuoden työsopimuksen kunnialla loppuun ja eilen suljin viimeisen kerran toimipisteen oven. Huomenna on vielä käytävä hoitamassa lähtöhaastattelu mutta sen pitäisi kestää noin viisi minuuttia. Lomarahat! Uusi työpaikka!

Joskus on tultava kesä. Lumisade ei voi jatkua ikuisesti.

Muutama viikonloppu sitten Teppo oli ihana ja hieno Tanjan piiperrysyksärillä. Ohjaajansa jäykkä ja hidas, mutta toisinaan kartallakin:




Babykoirasta on kasvamassa aikamoisen kaunis nuori nainen. Kuvassa tyypin selästä kasvaa sireeni ja karva on merivedessä läträämisestä märkää, mutta voi että miten sievä siitä tulee! Nyt korkeutta on kotimittauksella jotain 51 ja 52 sentin välillä ja eiköhän tuohon vielä vähän lisää ehdi tulla.




Kotona on hyvä olla ja nyt pari päivää vietämmekin nelijalkaisten kanssa ihan vain sisällä sohvaa kuluttaen. Mitäköhän troppeja sitä keksisi, jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus istua terveenä laivan buffet-aamiaiselle perjantaina?

5 kommenttia:

  1. Peukut autolle! Sitä tarvitsee! Ja nätti tyttö, Gava on 53cm.

    Viimeksi flunssassa tein porkkana valkosipuli-inkivääri keittoa. Reilusti jälkimmäisiä. :D ja inkivääriä ja omenamehua blenderissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoa todellakin tarvitsee jos meinaa koirien kanssa harrastaa :D Tai sanotaan, että kun tässä nyt reilun vuoden verran on ollut ilman, niin jokseenkin hankalaa on välillä ollut :'D

      Luulen että joku tulinen valkosipuli-inkivääri-nuudeli-kanakeitto voisi olla muuten aika hyvä! Ihanaa, kiitos ideasta :D

      Poista
    2. Kuulostaa hyvältä. :) Itse tein keiton porkkanasosetta käyttäen.

      Poista
  2. "Autoa todellakin tarvitsee jos meinaa koirien kanssa harrastaa." I beg to differ - ja mulla on sentään kolme koiraa ja laji, jossa järkätään kisoja ainoastaan jossain hevonkuusessa. Autollisia harrastajakavereita, niitä tosin tarvii. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä multa huonosti muotoiltu lause :D Tarkoitin enemmänkin, että oma harrastamiseni on kärsinyt autottomuudesta, mutta joo ei se nyt sentään mahdottomaksi ole mennyt. Bussit kulkee ja kaverit ovat kiitettävästi kyllä ottaneet kyytiin ^_^ Sanotaan, että minä haluan auton koirien kanssa harrastaakseni. Se on monessa kohtaa monta kertaa miellyttävämpää :D

      Poista